Christchurch

Moi!

Onkin tassa hetki vierahtanyt taas viime kirjoittelusta aikaa, mutta ei tata plokia nyt ihan kokonaan ole unohdettu kuitenkaan.

Tultiin siis tanne jo pitkaperjantaina eli kolme viikkoa sitten. Hostellin valinta oli taas tarkkaa tiedetta ja mentiin siihen missa oli tilaa. Rucksacker backpacker on hostellin nimi ja kylla, saksalaisia taalla on noin 85 prosenttia. Ei siina mukavaa sakkia ovat ja pysyy ainakin yhteiset tilat saksalaisella jamakkyydella puhtaana. Taalla asustelee myos muita pidempaan taalla aikaa viettavia ihmisia, joten tutustuminen uusiin ihmisiin helpottui heti kun vaki ei vaihdu paivittain.

Tama Christchurch on 350.000 asukkaan kaupunki Uuden-Seelannin etela-saaren itaosassa ja oikein mukavan oloinen pieni paikka. Ajatus meilla oli etsia taalta toita ja viettaa sen takia kaupungissa 4-5 viikkoa ja kasata rahaa loppu Uuden-Seelannin aktiviteeteille.

Paasiais-viikonloppu meni aika lailla kaupungilla kuljailuun ja lahiympariston opetteluun.


Cathedral Square

Tiistaina kaytiin paikallisessa erikoisuudessa eli raitiovaunu ravintolassa. Onhan naita varmaan Suomessakin joskus ollut, mutta taalla pain maailmaa ainoa laatuaan. Ratikka ajeli "maisema"-reittia keskustan nahtavyyksien ohi ja ruoka oli siina sivussa hyvaa. Mukava kokemus kaiken kaikkiaan.



Keskiviikko oli ensimmainen kunnon tyonhakupaiva. Soiteltiin vanhustenhuollosta autojen huoltoon, kaupoista kahviloihin ja rakennusfirmoihin, seka lahetettiin siina sivussa sahkoposteja paikallisen "tyovoimatoimiston" tyopaikkailmoitusten tiimoilta. Lisaksi otettiin yhteytta taman maan varamiespalveluun ja ilmottauduttiin tyonhakijoiksi. Ilmeisesti moninainen tyohistoria ainakin miesten osalta on hyvaksi vuokrafirmojen mielesta, silla jo seuraavana paivana Antti oli purkamassa festaritelttoja ja pakkasi perjantain ja lauantain valisen yon jaatelopurkkien muovikansia. :)

Viikonloppu meni tutkaillessa Botanic Gardenia, Canterbury museota, New Brightonin laituria, Rugby pelissa ja baarissa.







Maanantai oli tyonteon kannalta muuten hiljainen paiva, mutta saihan Antti sovittua tiistaille kuitenkin haastattelun shampoo tehtaalle ja Hannele vanhusten hoitokotiin. Keskiviikkona alkoi Antin ura hoitoainepullojen korkittajana ja vahapurkkien kansien avaajana. Hannele sai kutsun samaan tyohon sitten perjantaina.

Viikonloppuna kaytiin Christchurchin Wildlife parkissa ja ruokittiin kirahveja. Illalla tutustuttiin taas kaupungin yllattavankin vilkkaaseen yoelamaan....mukavan oloista menoa, muistaakseni.





Viime viikko olikin sitten arkista aherrusta. Herattiin joka aamu 05.25 ja valuttiin bussiasemalla 25 minuutin kavelymatkan paahan ja sielta toihin seitsemaksi. Paiva paattyi puoli neljalta ja illalla yleensa salin kautta syomaan ja nukkumaan. Tylsan kuuloisia paivia, mutta ihan mukavaa tallainen tasainen rytmi kolmen ja puolen kuukauden jatkuvan muuttamisen jalkeen. Meilla on nyt oma huone hostellissa ja mukavaa porukkaa tuntuu taalla pyorivan niin mikas tassa normiarkea vietellessa.

Vappu on ensi viikon perjantaina ja eihan sita taalla voi missata. Simat on jo valmistumassa ja ehka litran taikinalla munkkeja. Siihen kylkeen sitten Finlandiaa (mita taalta loytyy) ja ehka askarrella Fisu-shotteja niin paasevat saksalais-brasilialais-kanadalais-espanjalais-irlantilaiset vieraat hyvien juomien makuun.


Ei muuta kun Klara Vappen!




A ja H

Asuntovaunukokeilu

Northland road tripilta palattiin takaisin Aucklandiin, nukuttiin yo taas hostellissa ja sitten lahdimme etela-saarta kohti asuntovaunulla.

Me saatiin siis hankittua Aucklandista relocation asuntoauto. Eli saatiin se kayttoon ilmaiseksi viideksi paivaksi, kun ajettiin se Christchuchiin. Osoittautui, etta asuntoauto olikin aika luksustapaus, jossa oli ihan hyvat kokkaus ja vessa/suihkumahdollisuus. Tosin heti alkuun huomattiin, etta puhallin ei toiminut ollenkaan, joten auringon paistaessa oli melko kuuma istua kyydissa.



Eka paivana ajeltiin Hamiltonin ja ihan pilaantuneelta kananmunalta haisevan Rotoruan kautta Taupoon yoksi. Matkalla nahtiin muun muassa mustia joutsenia.



Eka yo oltiin tienvarren levahdysalueella parkissa. Oltiin ostettu iltapalaksi valkosipulipatokia, mutta se osoittautui virheeksi. Patonkiin oli tungettu niin paljon voita (ruokalusikallinen voita/yksi suupala), etta ei pystytty syomaan sita kokonaan.. Lammitysta ei voinut pistaa paalle, kun ei oltu leirintaalueella, niin aamulla oli aika hyinen heratys syksyiseen saahan.

Tokana paivana ajeltiin Wellingtonin lahelle pohjois-saaren etelakarkeen yoksi ihan oikealle leirinta-alueelle, etta paastiin kunnon suihkuun ja saatiin sahkoa. Leirintaalueella huomattiin, etta meidan luksusasuntoautossa vuosi likavesiputki koko ajan, joten esim tiskauksen jalkeen auton alle muodostui lammikko.

Keskiviikkoaamuna meilla lahti Wellingtonista lautta etela-saarelle. Hannele plus lautan lapset olivat innoissaan katsomassa, kun lautan edessa hyppi joukko delfiineja. Lisaksi lautalta oli hienot nakymat.



Yoksi pysahdyttiin Kaikoura nimiseen rannikkokaupunkiin ja parkkeerattiin rannalle yoksi.

Koska pelkastaan autossa istuminen alkoi puuduttamaan, niin torstaina paatettiin Kaikourassa tehda kolmen tunnin minivaellus niemenkarjen ympari. Maisemat oli kylla taas ihan hienoja ja lisaksi nahtiin hylkeita rannoilla levahtamassa. Niita ei saanut menna kovin lahelle, koska ne kuulemma voi hyokata kimppuun :)






Lisaksi reitti kulki lehmien laidunmaiden lapi, niin paasi oikein kunnolla maalaistunnelmaan.. Iltapaivasta ajettiin Kaiapoihin yoksi.

Perjantaina oli enaa lyhyt ajomatka Christchurchiin. Loydettiin mukava hostelli melko lahelta keskusta, purettiin ja palautettiin auto. Se oli molemmille ensimmainen asuntoautoilukerta ja viidesta paivasta kolme ekaa paivaa meni mukavasti, mutta sitten kylla meinasi hermo kiristya, kun oli ahdasta ja mikaan ei toiminut oikein kunnolla.. Mutta kaiken kaikkiaan ihan mukava kokeilu! :)

Ja matka jatkuu....

Kun delfiinien aiheuttamasta euforiasta, kaikesta juodusta suolavedesta ja jalkakrampeista oli selvitty, jatkettiin vasemman puoleisen liikenteen tarjoamaa jannittavaa matkaa. Maisemat jatkuivat komeina koko saaren pohjois-osan alueella.



Mietittiin samalla kun ajeltiin lanteen pain, etta missa mahdettaisiin seuraavan kerran yopya. Kaikki matkan varrelle sattuneet kylat meinaan muistuttivat toisiaan aika lailla (Karikari, Kerikeri, Hihi, vai mita naita nyt on). Paatettiin valistuneen kartta-arvonnan jalkeen pysahtya Ahiparan rannikkokaupunkiin. Hostelli oli aivan Tasmanian meren rannalla ja mukavan nakoiset auringonlaskut saatiin kaupan paalle.





Aamulla oikein urheiltiin ja juostiin rantahiekassa muutaman kymmenen minuutin lenkki ja jatkettiin matkaa.

Lansirannikko ei aivan yhta hienoa seutua meidan mielesta ollut kuin itainen, mutta kohtuullisia nakymia tarjosi kuitenkin.





Erikoisin patka oli Waipouan metsa. Valtavia 800 vuotiaita kauripuita ja muutenkin hyvin eksoottisen oloinen alue.




Viimeiseksi yoksi pysahdyttiin Dargavillen kylaan, hauskan nimen vuoksi. Yopaikaksi loytyi vanha alakoulu, joka mukavalla tavalla oli muutettu hostelliksi. Illalla grillailtiin ja opeteltiin etelaisen tahtitaivaan merkkeja, joita hostellia pitava mies meille takapihan nurmikon "observatoriosta" yritti esitella....kauhean montaa ei mieleen jaanyt.

Sellainen viikonloppumatka kuvat kertokoon lisaa....