Ja loppuyhteenvetona.....

....vielä on yksi kokonainen päivä jäljellä, mutta ilmainen netti loppuu siihen malliin, että tarvii tehdä loppuyhteenveto jo nyt. :)

Mitä siitä nyt sanoisi: 49 viikkoa, neljä mannerta, 15 maata, melkein sata eri yöpymispaikkaa, miljoonakaupunkeja, vuoristokyliä ja kaikkea siltä väliltä. Öitä hostelleissa, viiden tähden hotellissa, autossa, veneessä, laivassa, bussissa, perulaisten ja laoslaisten kotona. Tangoa Buenos Airesissa, rugbya Uudessa-Seelannissa, sandboardingia Perussa, surffausta Australiassa, snorklausta Malesiassa, norsuratsastusta Laosissa, temppeleitä Kambodzeassa, raakaa verimakkaraa Argentiinassa ja heinäsirkkoja Thaimaassa. Onnistumisen hetkiä ja valtavia pettymyksiä, paljon naurua ja vähän vähemmän itkua. Paljon nähtiin ja paljon koettiin, mutta parasta on ehkä kuitenkin ollut nähdä niin laaja otanta eri maiden ihmisiä ja huomata, kuinka samanlaisia sitä sitten oikein ollaankaan. Mahtavia ystäviä on jäänyt ympäri maailmaa ja toivotaan, että ainakin osa saadaan kärrättyä aikanaan tutustumaan Suomen pakkasiin.

Seuraavassa pari matkan top-listaa, eikä sen kummempia perusteluja.

Matkan parhaat hetket (pl. viime viikko :) )

1. Uuden-Seelannin alppien keskellä sijaitsevan Bealey Spurin huipulla piknikin pitäminen. Säästösyistä tarjolla paahtoleipää tomaattipyreellä ja tonnikalalla...juomaksi oli vettä.



2. Delfiiniuinti Bay of Islandsin syksyn kylmentämässä merivedessä.
3. Lopez Mendesin löytyminen kahden ja puolen tunnin viidakossa tarpomisen jälkeen Ilha Grandella.

Parhaat paikat:

1. Uusi-Seelanti






2. Pulau Perhentian, Malesia



3. Ilha Grande, Brasilia

Parhaat kaupungit:

1. Buenos Aires



2. Sydney



3. Singapore



Mukavimmat ihmiset (sisältää maat, joissa käytiin ja maat, joiden ihmisiä tavattiin):

1. uusi-seelantilaiset
2. thaimaalaiset
3. espanjalaiset ja japanilaiset (erityisesti yksin matkustavat)

Parhaat uudet "harrastukset":

1. Surffaus
2. Sukeltaminen
3. Kiipeily



Parhaat ruokakokemukset:

1. Thaimaa
2. Grillausillat Kallen ja Ninan kanssa Australian roadtripillä
3. Klein Hostellin järjestämä "Asado" Brasiliassa

Don´t go there:

1. Bundaberg, Australia
2. Rosario, Argentiina
3. Lima, Peru

Satunnaisten matkakumppanien oudoimmat ammatit:

1. VIP-lentokoneiden sisustussuunnittelija (asiakkaina Angela Merkel, Bayern Munchen, Saudi Arabia ja mitä näitä nyt oli....)
2. Sports Manager, vieläkään ei tiedetä mitä se tekee
3. Vattenfallin ja joidenkin öljy-yhtiöiden laskuun töitä tehnyt ammattisukeltaja.

Yleisimmät riidan aiheet:

1. Majoituksen valinta
2. Rahan käyttö
3. Eksymisten ja myöhästymisten aiheuttamat hajoamiset

Parhaat shoppailumahdollisuudet naisille

1. Bangkok
2. Singapore
3. Hong Kong

Kauneimmat naiset:

1. Mendoza, Argentiina

Komeimmat miehet (parhaat vartalot):

1. Ilha Grande, Brasilia

Best adrenaline rush:

1. Canyon Swing, Queenstown, Uusi-Seelanti




2. Rio de Janeiron lentokenttä ja taksin etsintä + matka hotellille kaatosateessa
3. Joka ikinen kadunylitys Vietnamissa


Listoja on vielä vaikka kuinka paljon ja kaikkia niitä ei viitsi tähän lisätä, jotta on vielä tarinoita kerrottavana, kun aloitamme jokaikisen kanssa 7000 kuvan lomakuvakavalkaadin......toivottavasti odotatte sitä jo innolla, täältä tullaan........


Kiitos ja näkemiin,


Antti ja Hannele



ps. Ja niin vielä erityiskiitos kaikille, jotka ovat matkatarinaa lukeneet ja erityisesti niille, jotka ovat tekstejä kommentoineet......olette kannustaneet meitä pitämään yllä tätä "päiväkirjaa", jota varmasti luemme vielä 50 vuoden päästäkin....KIITOS!!!!!

Bangkok - Hong Kong

Angor Watista lähdettiin vihonviimeiselle Kaakkois-Aasian bussimatkalle. Bussilla ajelu ei täällä mitään maailman suurinta herkkua ole, sillä bussit ovat pääsääntöisesti huonompia kuin luvattu, matkat venyvät, on turhia taukoja, joku aina oksentaa ja sitä rataa, joten olimme onnellisia että edessä oli viimeinen matka.



Ostettiin taas ei halvin eikä kallein lippu, vaan jotain siltä väliltä Bangkokiin ja toivottiin parasta. Hotellilta piti heti aamutuimaan soittaa bussiyhtiölle etteivät unohda hakea meitä kyytiin, bussille kun päästiin niin selvisi, että kaikki ei mahdu kyytiin ja kauhean hässäkän jälkeen saatiin paikalle pikkubussi, johon ylimääräiset sullottiin. Matkaan päästiin 45 min myöhässä (mikä ei ole edes kauheasti) ja ensimmäinen pysähdys bussiyhtiön omassa kahvilassa oli 30 minuutin ajon jälkeen. Matkan luvattu kesto oli 6 tuntia kaiken kaikkiaan ja 20 kilometrin matkan jälkeen aikaa oli mennyt kaks tuntia, joten se siitä. Matka jatkui rattoisasti täydessä bussissa, jonka ilmastointi hajosi (ulkona +35), mutta onneksi kuski keksi avata etuoven, jolloin kaikki tiepöly tuli sisään...huoh. Toinen pysähdys oli tunnin ajelun jälkeen, jolloin saatiin jatkoliput Thaimaan puolelle. Aurinkolasien takaa hieman lasittunein silmin matkaa tehnyt hämärä suomalaiskolmikko rupesi tivaamaan takuita siitä, että jatkokyyti rajan toisella puolella varmasti odottaa ja meinattiin saada Kambodzea-Suomi maaottelu aikaiseksi. Puolin ja toisin huudeltiin ja uhkailtiin, mutta onneksi se siitä rauhoittui....itse osallistuimme sivustakatsojina.

Rajalla kannettiin rinkkoja taas kilometritolkulla ja seistiin erilaisissa jonoissa varmaan tunnin verran ennenkuin meidät sullottiin Hiacen takaosaan neljän istuttavalle takapenkille seuranamme lihava ranskalainen ja 190 senttinen skandinaavi. Ahdasta oli, kuumaa oli ja matkaa oli vielä 4 tuntia.



Kaiken kaikkiaan viimeinen bussimatka ylitti kaikki odotukset ja 12 tunnin matkaamisen jälkeen päädyttiin Bangkokiin.

Etukäteen varattu hotelli löytyi tuk-tuk miehen avulla ja Victory Monumentin lähellä ollut paikka yllätti kyllä todella positiivisesti. 8. kerros, oma parveke, kaupunki ja puistonäköala, iso huone ja huikea aamupala. Ja hintaa yhteensä per yö saman verran kuin Australiassa yhdeltä kahdentoista hengen dormissa.....



Seuraavat päivät sujuivat sitten joululahjaostoksilla. Siam discovery, Siam center, Siam Paragon, MBK, Victory point, Indra yms. ostospaikat kierrettiin useampaankin kertaan. Kaikki haluamamme löytyi ja kohtuu rahalla. Paljon käveltiin ja paljon tehtiin heräteostoksia (tai Hannele teki), sillä mekot alkaen 2,5 euroa ei vaan voinut jäädä hyllyihin.





Ja rankan shoppailun lomassa oli levättäväkin (rahaa ei kauheasti mene kun ostaa vaan halpoja paikallisia merkkejä)



Oli siellä aikaa miettiä oikein elämää isommassa mittakaavassakin niinkuin koko reissun ajan ja tulla siihen tulokseen, että jos toisen ihmisen kanssa pystyy matkustamaan 342 päivää yhtämittaa, neljällä mantereella ja ties kuinka monessa maassa ja aina tukemaan toista niin hyvinä kuin pahoinakin hetkinä, ja sopimaan isot ja pienet riidat ilman sen suurempaa verenvuodatusta, on aika sopia pysyvänsä yhdessä loppuelämän. Tämän vuoksi juhlimme kihlajaisia Bangkokin taivaan alla.....häitä sitten myöhemmin jonkun muun taivaan alla. Kiitos vielä onnitteluista kaikille.



Bangkokista lähdimme rinkkojemme ja parin uuden laukun kanssa Hong Kongiin ja uuteen ihmeellisyyteen. Olimme perillä perjantai-iltana ja päätimme jättää kaupunkiin tutustumisen viikonlopullle. Virhe. Hong Kong oli joulunalusviikonloppuna aivan valtava kaaos. Missään koskaan milloinkaan ei ole nähty niin paljon ihmisiä, kaikki kaupat, kioskit, ravintolat, metrot, vessat, hissit yms. olivat niin täynnä väkeä, että rupesi ahdistamaan. Jotenkin luovimme kaaoksen keskellä eteenpäin ja selvisimme viikonlopun yli.



Maanantaina aloitimme sitten hieman rauhallisemmilla kaduilla perinteisen turistikierroksen seuraavalla reitillä. Maailman pisin rullaporrasjärjestelmä - jenkkifutista tv:stä kahvilassa - Hong Kong zoological garden - Peak Tram - Peak walkaround tour - Causeway bay ja takaisin majoitukselle Mongkokiin. Sekava sekava kaupunki, monessa eri kerroksessa ja aivan liikaa ihmisiä. Hienojakin paikkoja löydettiin ja taidetaan viettää niissä pari viimeistä päivää ja muistella matkan kohokohtia.....











Laitetaan vielä yksi teksti tänne tämän jälkeen, joten loppu häämöttää jo......



A ja H

Siem Reap ja Angkorin temppelit

Phnom Penhistä otettiin jo perinteeksi muodostunut kahdeksan tunnin bussi Siem Reapin kaupunkiin. Matka sujui yllättävän mukavasti ja tiet olivat kohtuullisesti päällystettyjä ja harvinaisen suoria. Perille oltiin sovittu hotellin kanssa, että heidän tuk tuk-miehensä tulee hakemaan bussiasemalta ja hyvä niin, sillä vastassa olisi muuten ollut noin 25:n tuk tuk-miehen aggressiivinen nippu etsimässä kuljettettavaa. Hotelli löytyi ja se oli ihan positiivinen yllätys ja päästiin tutustumaan itse kaupunkiin. Lyhyestä virsi kaunis, Siem Reappiin ei kannata tulla Siem Reapin kaupungin takia, piste.

Se, minkä takia tänne kannattaa tulla, on Angkorin temppelit kaupungin pohjoispuolella. Khmer-valtakunnan aikana (800 - 1300) rakennettuja, kivestä ja tiilestä tehtyjä temppeleitä ynnä muita rakennuksia löytyy tältä alueelta useita kymmeniä. Temppeleihin suositellaan tutustuttavan vähintään kolmen päivän ajan, siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä on niin paljon, mutta myös siksi, että ne eroavat toisistaan niin runsaasti, ettei kyllästymisen vaaraa ole. Lähtökohtaisesti me ei ymmärretä mitään tai ainakin hyvin vähän arkkitehtuurista, tuon ajan taiteesta, hinduismista, buddhismista ja alueen historiasta joten oltiin hieman skeptisiä miten kolme päivää sujuisi, mutta päädyttiin kuitenkin ostamaan 3 päivän lippu 40 dollarilla (yksi päivä 20 dollaria, kaksi päivää 40 dollaria ja kolme päivää 40 dollaria???).

Yritettiin jotenkin sitten järkeillä missä järjestyksessä paikkoja kierrettäisiin ja minä päivinä. Aktiivisen googlettamisen ja muiden opaskirjojen perusteella päädyttiin alustavaan suunnitelmaan ja lähdettiin sitä innolla toteuttamaan.

Vuosien 800-1300 välillä valtakunnalla oli yli kaksikymmentä hallitsijaa. Näistä lähes kaikki joko aloittivat rakentamaan uutta temppeliä tai jatkoivat edellisen aloittamia projekteja. Usein uusi kuningas halusi aloittaa oman hallitsemisensa uudesta "kaupungista", joka selittää miksi aina "kaupungin" keskelle rakennettuja temppeleitä on levitetty ympäri maakuntaa. Lisäksi kunkuilla oli helppoja nimiä kuten Udayadityavarman, Jayavarman I-VII ja Tribhuvanadityavarman. Jotta kaikki olisi vielä sekavampaa he uskoivat hieman eri aikoihin joko Shivaan, Vishnuun tai Buddhaan lähes sattumanvaraisesti, joten mitään kronologista historiaa tässä ei nyt aleta rakentamaan.



Kaksi eniten esille tullutta kuningasta olivat maailman suurimman uskonnollisen rakennuksen, Angkor Watin, rakentanut Suryavarman sekä Jayavarman VII joka puolestaan rakensi niin monta temppeliä, että kuningaskunta ajautui konkurssiin.....tästä edespäin kutsumme häntä Irlannin PM:ksi.

Ensimmäisenä päivänä kiersimme seuraavat paikat, jos ne jollekulle kertovat jotain: Irlannin PM:n aloittamat Preah Khan, Neak Pean, Ta Prohm (Lara Croftin kuvauksissa käytetty paikka), Sra Srang, Ta Som sekä joidenkin muiden aloittamat Pre Rup, East Mebon ja Bantaeay Kdei. Seuraavassa kuvakokoelma paikoista:















Ensimmäinen päivä kääntyi iltaan ja tunsimme olevamme vasta alussa temppelien kiertämisessä. Kaikki pelot tylsistymisestä olivat turhia ja ihmeellisten kivirakennusten tutkailu osoittautui hämmentävän mielenkiintoiseksi. Ei muuta kuin kohti toista päivää.

Toisen päivän ohjelma oli seuraava: jälleen Irlannin PM:n aloittamat Bayon, Angkor Thom, Prasats Chrung, Elephant Terrace ja Royal Palace (idea maan konkurssiin ajamisesta alkaa tuntua uskottavalta) sekä Phnom Pakheng, Bapuon, Preah Pithu ja Ta Keo.











Päivän lopuksi teimme vielä pienen kierroksen Angkor Watin pihalla ja ihmettelimme sen monen sadan metrin mittaisia ulkoseiniä. Päätimme jättää tarkemman tutustumisen seuraaville päiville.



Yhden aurinkoisen päivän päätimme pyhittää altaalla makaamiseen ja jatkoimme temppeleiden tutkailua seuraavan kerran kukonlaulun aikaan sillä halusimme nähdä paljon mainostetun auringonnousun Angkor Watin temppelillä. Herätys 04.30 ja 30 minuutin tuk tuk-matka temppelille. Valitsimme ulkomuurin vierestä mukavat paikat ja odottelimme auringonnousua, joka viimein ilmeisesti jossain paksun pilviverhon takaa tapahtuikin....se siitä sitten. Hienon näköinen päivän valkeneminen kuitenkin.
Loppuaamu kierrettiin itse temppeliä ja yritettiin perehtyä seinäkaiverrusten mystiseen maailmaan opaskirjan avulla.







Yllättävän nopeasti aika temppeleiden seurassa sujui ja ehdottomasti ainakin kaksi päivää kannattaa varata jos tännepäin on tulossa. Lisäksi kannattaa hankkia jonkinlainen opaskirja. Se on helppoa sillä niitä myydään tusinoittain jokaisen temppelin ovella. Me ostimme National geographicin oppaan 5 taalalla...kannatti kyllä.

Ei meistä historioitsijoita vieläkään tule, mutta tulipahan taas sivistettyä itseään.


Antti ja Hannele

Phnom Penh

Saigonista hypättiin jälleen kerran bussilla ja suuntana oli Kambodzea ja Phnom Penhin kaupunki eli paikallinen Helsinki. Meillä on tämän Kambodzean läpi meneminen hieman kiireinen, sillä piti varata reilusti aikaa Angkor Watin temppelialueelle, joten jätimme maan pääkaupungin suosiolla vähemmälle.

Pari juttua kuitenkin oli mitkä halusimme ehdottomasti tehdä. Ensimmäinen oli vierailu S-21 nimisessä vankilassa. Vuonna 1975 Kambodzean maan otti haltuun Ranskassa vaihto-opiskelijana marxistilaiset oppinsa hakenut Pol Pot -niminen mies puna-khmeriensä kanssa. Valtaan nousemisen jälkeen mies pakkosiirsi kaikki kaupungeissa asuvat ihmiset maaseudun valtaviin kolhooseihin, jossa ihmiset työskentelivät riisipelloilla nälkäpalkalla. Opposition muodostumisen pelossa Pol Pot julmasti kuulusteli, kidutti ja teloitti kaikkia joita epäili vehkeilystä itseään vastaan. S-21 vankila oli koko kauheuden keskus, jonne ihmisiä vietiin kuolemaan järkevistä syistä kuten, silmälasien pitämisestä, vieraan kielen puhumisesta tai jonkun muun ilmiantamana.



Vankilan oloja voi hyvin verrata keskitysleiriin. Nykymuseosta löytää nykyään Puna-Khmerien sadistiset valokuvat kaikista vankilassa olleista ja kuolleista ihmisistä, vankisellit sellaisena kun ne on aikanaan löydetty, kidutuspuut sekä paljon muuta pahan mielen tuottavaa.







Pol Pot pyöri vallassa kolmisen vuotta ja ehti teloittaa noin 1,7 miljoonaa asukastaan ennen kuin Vietnamin armeija vapautti Kambodzean. Jostain täysin käsittämättömästä suurvaltapoliittisesta hännänvedosta, jossa mukana oli USA, Kiina ja Venäjä, johtuen Pol Potia ei ikinä oikein saatu oikeuteen ja hän kuoli lunkisti vuonna 1998. Asiasta kiinnostuneet voi vaikka katsoa Wikipediasta lisää.

Aika synkiksi ovat menneet täältä nämä meidän blogitekstit, mutta toisaalta niin synkkä on Kambodzean ja Vietnamin lähihistoria, että ei tässä oikein muuta voi.

Niin ja sitten se toinen Phnom Penhin juttu oli hieronta. Hieronta, jonka otimme Seeing Hands - nimisessä paikassa. Seeing Hands eli näkevät kädet on juuri sitä, miltä se kuulostaakin eli hierojat ovat sokeita, joko synnynnäisesti tai tapaturman seurauksena. Hieronta koulutus on mahdollistanut heille ammatin harjoittamisen ja tulonlähteen maassa, jossa ei paljon sosiaaliturvia tunneta. Pelkästään hyväntekeväisyyttä homma ei kuitenkaan ole, sillä hierojat olivat huikean ammattitaitoisia ja pisimpään töissä olleet ovat hieroneet jo 15-20 vuotta.

Sellainen Phnom Penhin keikka, muuta ihmeellistä ei nyt oikein ole sanottavana. Dollari on aika lailla se käypä valuutta ja hintataso on ehkä siitä johtuen hieman korkeampi kuin Thaimaassa ja Vietnamissa.....ainakin turisteille. Keskusta oli pienehkö ja länsimaistumisen merkkejä ei joka nurkalla vastaan tullut. Suurista tuloeroista maassa kertokoon se, että yhdellä kertaa liikennevaloissa oli parkissa Escaladen uusi maasturi ja suojatiellä sen edessä käveli pieni, ehkä kolmevuotias lapsi aivan lian peitossa kerjäten ruokaa. Pitkähkö matka on vielä tälläkin maalla edessään.




Antti ja Hannele