Phnom Penh

Saigonista hypättiin jälleen kerran bussilla ja suuntana oli Kambodzea ja Phnom Penhin kaupunki eli paikallinen Helsinki. Meillä on tämän Kambodzean läpi meneminen hieman kiireinen, sillä piti varata reilusti aikaa Angkor Watin temppelialueelle, joten jätimme maan pääkaupungin suosiolla vähemmälle.

Pari juttua kuitenkin oli mitkä halusimme ehdottomasti tehdä. Ensimmäinen oli vierailu S-21 nimisessä vankilassa. Vuonna 1975 Kambodzean maan otti haltuun Ranskassa vaihto-opiskelijana marxistilaiset oppinsa hakenut Pol Pot -niminen mies puna-khmeriensä kanssa. Valtaan nousemisen jälkeen mies pakkosiirsi kaikki kaupungeissa asuvat ihmiset maaseudun valtaviin kolhooseihin, jossa ihmiset työskentelivät riisipelloilla nälkäpalkalla. Opposition muodostumisen pelossa Pol Pot julmasti kuulusteli, kidutti ja teloitti kaikkia joita epäili vehkeilystä itseään vastaan. S-21 vankila oli koko kauheuden keskus, jonne ihmisiä vietiin kuolemaan järkevistä syistä kuten, silmälasien pitämisestä, vieraan kielen puhumisesta tai jonkun muun ilmiantamana.



Vankilan oloja voi hyvin verrata keskitysleiriin. Nykymuseosta löytää nykyään Puna-Khmerien sadistiset valokuvat kaikista vankilassa olleista ja kuolleista ihmisistä, vankisellit sellaisena kun ne on aikanaan löydetty, kidutuspuut sekä paljon muuta pahan mielen tuottavaa.







Pol Pot pyöri vallassa kolmisen vuotta ja ehti teloittaa noin 1,7 miljoonaa asukastaan ennen kuin Vietnamin armeija vapautti Kambodzean. Jostain täysin käsittämättömästä suurvaltapoliittisesta hännänvedosta, jossa mukana oli USA, Kiina ja Venäjä, johtuen Pol Potia ei ikinä oikein saatu oikeuteen ja hän kuoli lunkisti vuonna 1998. Asiasta kiinnostuneet voi vaikka katsoa Wikipediasta lisää.

Aika synkiksi ovat menneet täältä nämä meidän blogitekstit, mutta toisaalta niin synkkä on Kambodzean ja Vietnamin lähihistoria, että ei tässä oikein muuta voi.

Niin ja sitten se toinen Phnom Penhin juttu oli hieronta. Hieronta, jonka otimme Seeing Hands - nimisessä paikassa. Seeing Hands eli näkevät kädet on juuri sitä, miltä se kuulostaakin eli hierojat ovat sokeita, joko synnynnäisesti tai tapaturman seurauksena. Hieronta koulutus on mahdollistanut heille ammatin harjoittamisen ja tulonlähteen maassa, jossa ei paljon sosiaaliturvia tunneta. Pelkästään hyväntekeväisyyttä homma ei kuitenkaan ole, sillä hierojat olivat huikean ammattitaitoisia ja pisimpään töissä olleet ovat hieroneet jo 15-20 vuotta.

Sellainen Phnom Penhin keikka, muuta ihmeellistä ei nyt oikein ole sanottavana. Dollari on aika lailla se käypä valuutta ja hintataso on ehkä siitä johtuen hieman korkeampi kuin Thaimaassa ja Vietnamissa.....ainakin turisteille. Keskusta oli pienehkö ja länsimaistumisen merkkejä ei joka nurkalla vastaan tullut. Suurista tuloeroista maassa kertokoon se, että yhdellä kertaa liikennevaloissa oli parkissa Escaladen uusi maasturi ja suojatiellä sen edessä käveli pieni, ehkä kolmevuotias lapsi aivan lian peitossa kerjäten ruokaa. Pitkähkö matka on vielä tälläkin maalla edessään.




Antti ja Hannele