Saigon (Ho Chi Minh City)

Saigon meille kaikille muille ja Ho Chi Minh city kaupungin päättäjille. Eteläisen Vietnamin suurin kaupunki ja tosiaan kuusi miljoonaa skootteria ja lukematon määrä autoja ja muita sekavan näköisiä kulkupelejä ajelee ympäriinsä täysin länsimaisten liikennesääntöjen vastaisesti, mutta kuitenkin ihailtavan sujuvasti. Hyppäsimme bussista reppureissaajien suosimalla hotellialueella ja lähdimme ensimmäiseen sydämen pysäyttävään kadunylitykseen. Suojateitä ja liikennevaloja on hyvin harvassa ja niitä ei kukaan kuitenkaan noudata, joten toimitaan seuraavasti: pitää lähteä kävelemään kadun yli hitaasti ja määrätietoisesti ylläpitäen sama nopeus koko ajan, jolloin miljoonaa ajavat skootterit ehtivät arpoa mitä kautta meidät ohittaisi.....sellaista.

Majoitus löytyi kohtuu hinnalla ja pitkän bussi-istumisen rasittamana käytiin nopeasti vain kävelemässä lähikorttelit ympäri, syömässä ja painuttiin nukkumaan.

Aamulla noustiin aikaisin ja lähdettiin tutustumaan Vietnamin sodasta kertovaan War Remnants - museoon. Museon nimi on ilmeisesti aiemmin ollut American War Crimes 1963-75 museo, joten idea on varmaan kaikille selvä. Museo löytyi kolmesta kerroksesta, jossa hieman propagandistiseen, mutta kuitenkin historiallisissa faktoissa pysyvään tyyliin kerrottiin Vietnamin sodasta. Tarina alkoi ranskalaisia vastaan käydystä sodasta alkaen päättyen Yhdysvaltojen vetäytymiseen vuonna 1975.







Museosta löytyi yllättävän paljon kuvamateriaalia sodan eri vaiheista, sekä amerikkalaisten että eurooppalaisten kuten myös vietnamilaisten ottamina. Sotahistoriatapahtumien lisäksi museo keskittyi Agent Orange - nimisen kemiallisen aineen vaikutuksiin sodan aikana ja erityisesti sen jälkeen. Agent Orange oli dioksiiniä sisältänyt kemikaali, jota amerikkalaiset levittivät pitkin Vietnamia koska se tappoi tehokkaasti mangrove metsää, jossa sotiminen oli huonon näkyvyyden vuoksi erittäin hankalaa. Valitettavasti dioksiini on vahvasti teratogeeninen aine eli se lisää sikiöepämuodostumien määrää raskausaikana (jos ei määritelmä ihan teratogeenistä osunut niin joku sieltä Kaupista voi korjailla). Aine tietenkin vaikutti vietnamilaisiin, mutta myös alueella sotineiseen amerikkalaisiin monien vuosien ajan. Sodan jälkeen onkin veteraaneille syntynyt sekä ensimmäisessä, että toisessa polvessa hyvinkin vaikeista kehityshäiriöistä kärsiviä lapsia. Heistä oli kuvia esillä usemmassakin kerroksessa ja välillä tuntuikin että oli eksynyt embryologian kirjan sivuille. Surkea tapahtumasarja kaiken kaikkiaan ja vaikutukset näkyvät täällä ja muualla vielä pitkään....



Kierroksen jälkeen oltiin poistumassa museosta ja katselimme alakerran aulassa, että onpas siinä Mikko R:n tyttöystävän eli Saran näköinen nainen ja olihan se. Tosiaan täysin toisista tietämättämme työ/koulukaveri oli tyttöystävänsä kanssa maailman toisella puolella samassa museosssa samaan aikaan.....en tiedä noista todennäköisyyksistä, mutta ei varmaan suuret. Noh meni ilta mukavasti taas vaihdellen uusia kuulumisia. Illan aikana eksyttiin paikallisten pintaliitäjien yökerhoon. Jokaiselle pöydälle oli oma tarjoilija ja turvamies, vessaan mentiin turvamiesten saattelemana, tilaamaan pystyi vain viskiä, vodkaa tai olutta ja paikalla oli lähinnä miehiä maksullisten tyttöjen kanssa. Mutta kaikilla tuntui olevan hauskaa ja olihan tuo aika erikoinen paikka!

Seuraavana päivänä jatkettiin sitten oikein porukalla sotahistoriaan tutustumista ja lähdettiin Cu Chin tunneleille parin tunnin päähän Saigonista. Cu Chin tunnelit Viet Kong kaivoi ranskalaisten kanssa käymästä sodasta alkaen ja laajimmillaan ne olivat 200 kilometriä pitkät ulottuen aina Saigoniin asti. Amerikansodan aikana sissit käyttivät pienen pieniä tunneleita(60x80 senttimetriä) liikkumiseen, piiloutumiseen, asumiseen, suojautumiseen ja elämiseen. Ahtaissa tunneleissa asui tarinan mukaan myös käärmeitä, skorpioneja, rottia, puolella vietnamilaisista oli koko ajan malaria ja kaikilla oli mahaparasiitti. Amerikkalaiset taas yrittivät tyhjentää tunneleita ryömimällä säkkipimeisiin luoliin vältellen ansoja ja edellä mainittuja eläimiä.....sanotaanko suoraan, että sen syvempään analyysiin menemättä aivan hirveää kaikille.



Ahtaaseen tunneliin on tehty turisteille laajennus 200 metrin matkalle ja sinne on mahdollista mennä kömpimään. Ensin piti laskeutua kolmet portaat maan alle ja sen jälkeen lähteä kyykkimään tunneliin. Poistumisteitä oli rakennettu 20 metrin välein ja sen verran ahtaanpaikan kammoa löytyi molemmilta, että poistuttiin ensimmäisestä.



Mitäs siellä muuta, katsottiin surkuhupaisa propagandavideo vuodelta 1965, ihmeteltiin ampumarataa jossa olisi saanun konekiväärillä ampua 1 dollari/laukaus ja ansoja joita Vietnamilaiset olivat metsiin rakentaneet.

Illaksi palattiin Saigoniin ja käytiin vielä kulkemassa vähän yömarkkinoilla. Mitään ei ostettu, mutta valitettavasti nähtiin niin sanottu drive by theft eli skootterivarkaus. Mikko oli ottamassa kuvaa, kun noin neljääkymppiä ajanut skootterimies nappasi kamerasta kiinni ja repäisi niin lujaa, että käden ympärille pyöritetty remmikään ei pitänyt vaan repi mennessään hieman ihoa auki ja lähti varkaan mukaan.....pitäkäähän tavaroistanne huolta jos ootte tännepäin tulossa.

Niin ja nopeasti kehittyvän kaupungin tapaan löytyihän täältäkin se Burberryn, Louis Vuittonin ja Armanin ynnä muiden halpismerkkien valtaama katu, sekä seitsemän kerroksinen ostoskeskus kaikilla herkuilla. Asiakkaita ei nähty, mutta eiköhän nekin muutaman vuoden sisällä ilmaannu.


Antti ja Hannele