Hanoi - Halong Bay

Hanoi Vietnam:
Lähtökohtaisesti kaikki, mikä kuulostaa hyvältä, on liian hyvää ollakseen totta. Kaikki, mikä kuulostaa kohtuulliselta, on yleensä liian hyvää ollakseen totta. Kaikki, mihin suhtautuu etukäteen valmiina katastrofina, voi yllättää positiivisesti. Noin kärjistetysti.

Varattiin hotelli netin kautta, paikan päällä jouduttiin eri hotelliin. Varattiin parisänky, saatiin kaksi erillistä sänkyä. Kahden sängyn huoneeseen luvattiin näkymä järvelle, ei ollut. Lisäksi sanottiin, että kyseessä erittäin rauhallinen huone, eli siis illalla seinän takana oli yökerho.

Näin saimme Vietnamin matkan mahtavasti käyntiin. Hotelli oli kyllä tosi siisti ja henkilökunta erittäin palvelualtista, joten varmaan se meni sillain 50-50 lopulta.

Mitäs muuta sitten sanoisi. Miljoonittain skoottereita, kauhea määrä DG:n, Armanin, Guessin, Lacosten, Louis Vuittonin yms. kenkiä, vaatteita ja laukkuja, jotka kaikki näyttävät aivan toistensa kaltaisilta eri logoilla ja joiden kankaat tuntuvat armeijan sadeviidoilta. Välillä vastaan tuli myös virallisemman näköisiä Adidaksen ja CK:n liikkeitä, joiden aitoutta emme pystyneet varmistamaan. Satoja matkatoimisto-kahviloita, jotka myyvät liian hyvää ollakseen totta materiaalia ja lupaavat kaiken maan ja taivaan väliltä sopuhintaan. Jokainen kadunylitys skootterimeressä nosti sykkeen 190:n tienoille ja jatkuva äänitorvien pauhu kuuroutti molemmat meistä ainakin tilapäisesti. Jokaisessa kadunkulmassa haisee virtsa ja kaikki miehet tuntuivat tekevän pienen tarpeen johonkin kadunkulmaan(kotimaasta poiketen myös selvinpäin)











Sellainen järkytys ja ihan kivaa oli. Ensimmäinen päivä alkushokin jälkeen vaellettiin nähtävyyksiä, kuten paikallisen ison kihon Ho Chi Minhin mausoleumi ja museo, jotka olivat erittäin kommunistisin silmin rakennettu.





Lisäksi eksyttiin Vietnamin vanhimpaan yliopistoon ja nautittiin paikallisia herkkuja. Illalla ihmeteltiin vielä Night Marketin - väärennösmarkkinoita ja kaupungin aikamoista kuhinaa.





Hotelli osoittautui tosiaan alkuhäsellyksen jälkeen oivaksi ja luotettavan oloiseksi paikaksi ja varattiin sen kautta kolmen päivän retki Halong Baylle muutaman tunnin matkan päähän Hanoista. Ensimmäinen päivä veneiltiin 12 muun ihmisen kanssa Agatha Christien-kirjoista tutun veneen näköisellä härvelillä aivan uskomattomissa maisemissa. Matkalla pysähdyttiin "surprise"-luolalle joka oli kyllä erikoinen paikka, valtava luola, joka tuntui menevän koko pienen saaren halki. Illaksi pysähdyttiin rauhalliseen poukamaan uimaan, syömään, laulamaan karaokea uusi-seelantilaisten kanssa sekä nukkumaan pienessä romanttisessa hytissämme.













Aamulla retki jatkui Cat Ban saarelle, jossa käveltiin viidakossa hetken matkaa ennen kuin päädyimme hotellille ja uimarannoille. Komea päivä, komea saari....ei kai siinä muuta.





Kolmantena päivänä siirryttiin laivalla takaisin mantereelle ja matkustettiin rystyset valkoisena minibussin kyydillä takaisin Hanoihin, jossa hotellilla piti olla parisänky, mutta olikin yllättäen kaksi erillistä sänkyä.....huoh.

Hanoissa kävimme vielä paikallisessa Marionettiteatterissa: Teatterin lava oli iso uima-allas, jonka pinnalla kävi esiintymässä mitä ihmeellisempiä puunukkeja, joita taitavat ihmiset jossain verhojen takana ohjasivat. Hieman jäi tuo Vietnamin kielinen juoni epäselväksi, mutta eipä ole tuollaistakaan taidemuotoa ennen tullut nähtyä.

Hanoista oli aika siirtyä eteenpäin ja ostimme kätevän bussilipun, jolla oli tarkoitus matkustaa muutaman pysäkin kautta aina Saigoniin etelä-Vietnamiin asti. Ensimmäinen pysäkki oli yöbussimatkan takana oleva Huen kaupunki. Bussi osoittautui mielenkiintoiseksi "makuu"-bussiksi, jossa jokaiselle ihmiselle oli varattu noin 160 senttiä pitkä sänky, johon skandinaavien oli hieman ahdas itsensä sovittaa. Jonkun verran saatiin onneksi nukuttua ja aamulla heräsimme vastaa joskus viiden aikaan kun paikallisten naisten juorukerho alkoi kälättämisen kovaan ääneen. Ja tietenkin Vietnamin tapaan bussissa leijaili erittäin voimakas urean tuoksu.....ihana aamu.







Täällä on lisäksi satanut viime viikkoina erittäin runsaasti ja toivoimme pahimpien sateiden olevan jo ohi ja ei Huen kaduilla enää ollutkaan kun polviin asti vettä....lisäksi tie jonka piti viedä meidät Nha Trangiin ja Hoi Aniin on ilmeisesti poikki, joten jouduimme repimään bussilipun ja ostamaan hätävarana lennot etelään Saigoniin ja kuivemmille seuduille. Kaikenlaista harmia.

Ehdittiin käydä Huen kaatosateessa kuitenkin tutustumassa citadeliin eli vanhaan hallintoalueeseen, mutta siinäpä se.


A ja H