9.11.2010

Vang Vieng

Luang Prabangista lähtöaamuna herättiin kukonlaulun aikaan katsomaan paikallisten munkkien almujenkeruukierrosta klo 06.00 alkaen. Kaikki Luang Prabangin temppeleissä olevat munkit kävelevät kaupungin kadulla vastaanottaen paikallisten ja turistienkin antamia almuja ja siunaavat sitten ihmisiä mennessään.



Ajateltiin, että kyseessä voisi olla erittäinkin mystinen, rauhallinen ja harras tapahtuma, mutta ei. Astuttiin guesthousen ovesta ulos, niin kolme paikallista naista juoksi pää kolmantena jalkana myymään almuja, mitä voisimme munkeille antaa. Jätimme almut ostamatta ja etsimme rauhallisen oloisen paikan muutaman vanhemman paikallisnaisen läheltä. Rauhallisuutta ei kestänyt kauan, sillä kadun toiselle puolelle ajoi pian seitsemän minibussia japanilaisturisteja valtavien kameroidensa kanssa ja kaikki syöksähtivät ostamaan riisiä ja muita "almuiksi" tarkoitettuja tuotteita.

Luettiin ja kuultiin myös sellaista ikävää huhua, että kapitalistinen opportunismi on vienyt vanhoilta perinteiltä ja munkkien kunnioittamiselta kaikki rippeet ja osa ravintoloista myy eilisen jämäriisejä turisteille, jotta he voivat ne munkeille ojentaa. Jossain vaiheessa munkit ilmeisesti halusivat koko aamualmutouhun lopettaa, mutta hallitus käski sitä jatkamaan, sillä kyseessä on suuri turistitapahtuma ja siellähän mekin oltiin.

Noh munkit keräsivät almut ja ei koko tapahtumassa nyt kauheasti mystiikkaa ollut, varmaankin jossain syrjemmällä tapahtumalla on suurempi arvo.



Bussimatka suuntautui Vang Viengin kaupunkiin ja kulkuväline oli ihan länsimaalaisen tason bussi ilmastointeineen. Ainoa lisäjännitys oli paikallinen hieman matkustamiseen tottumaton perhe, jonka jäsenet oksensivat mutkaisella tiellä toinen toisensa jälkeen koko matkan. Sellaista.....
Jos joku muuten etsii maisemallisesti hienoa tienpätkää niin Luang Prabang - Vang Vieng Laosissa on ehdottomasti yksi hienoimmista mitä olemme nähneet. Viidakon peittämiä vuoria ja huikeita näkymiä riitti koko matkan.

Vang Viengissä voi kai jotain muutakin tehdä, mutta nuoriso ja me menimme sinne tietenkin Tubingiin.....



eli siis kellumaan traktorin sisäkumilla Nam Song-jokea kolmen kilometrin matkan ja pysähtymään matkan varrelle rakennettuihin baareihin (ja jos on ruotsalainen tai britti juomaan itsensä mahdollisimman sekaisin mahdollisimman nopeasti). Me aloitimme kellumisen hieman ennen puoltapäivää ja hillittyjen, mutta ansaittujen, pysäkkien jälkeen pääsimme perille joskus puoli viiden aikaan.



Vesi oli kylmää, aurinko lämmitti mukavasti, keinut ja liukumäet oli liian korkeita, vesi liian matalalla niiden suorittamiseen ja juomat olivat kohtuullisen hintaisia.



Ihan leppoisan oloinen ja mukava tapahtuma, suositellaan kaikille joilla ei ole suorittamisajankohtana kahta antiobioottikuuria, flunssaa, päänsärkyä ynnä muuta vaivaa.....tai no oikeastaan kaikille.







Muuten Vang Viengissä ihmiset pakenivat matkustamisen ahdistusta Frendit- ja Family guy - maratoneita seuraamalla lukuisissa ravintola/kahviloissa. Liityimme sitten pariksi päiväksi heidän seuraansa.

Ja niin käytiin viemässä Antti myös dengue ja malaria labroihin Laoslaiseen sairaalaan ihan vaan varmuuden vuoksi kun oli sellaista pientä kuumeilua.

Oltiin molemmat vastaanottohuoneessa ja lääkärin ottama anamneesi seuraavassa:

L "What´s wrong?"
A "Little fever for few days and headache"
L "I think dengue, is this your wife"
A "No girlfriend"
L "Let´s take few bloodtests, where are you from" (luki jo jossain paperissa, että Finland)
A "Finland"
L " Yes yes, but the country.....Germany"
A" No no, Finland is country"
L " Aa....Germany, pay before the bloodtest, maybe 5000 kip" (totuus 50 000 kippiä)

Testit saatiin otettua ja tuloksista ei kumpaakaan edellä mainituista taudeista löytynyt, joten lopputulos oli iso helpotus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti