Bundaberg ja hedelmien poiminta.

Eli eli, lähdettiin tosiaan töiden perässä Bundaberg nimiseen pikkukaupunkiin 500 kilometriä Brisbanesta pohjoiseen. Tarkoitus oli päätyä jonkunlaiseen hedelmän/kasvisten poiminta hommaan ja ottaa selvää, mistä siinä oikein on kyse.

Tarina kulkee seuraavasti. Ensimmäisellä viikolla Australiassa päädyttiin siihen, että hedelmien poiminta on tuottoisinta työtä mitä on tarjolla suhteellisen lyhyeksi aikaa eli n. 3 viikkoa. Moneen muuhun työhön työnantaja haluaa tietenkin, että sitouduttaisiin pidemmäksi aikaa. Otimme netistä löytyneen mainoksen perusteella yhteyttä kesäkurpitsojen, paprikoiden ja tomaattien poimijoita etsineeseen ”viljelijään”. Puhelimessa meille kerrottiin, että saapukaapa tänne vaan, koska jo huomiselle on 25:n työntekijän vaje, saatte kahden hengen huoneen 190 taalaa per hlö per viikko ja se sisältää netit, kuljetukset töihin yms yms. kuulosti hyvältä.... Jouduimme odottelemaan kuitenkin veronumeroita ja pankkikortteja viikonlopun yli ja maanantaina varmistaessamme, että töitä vielä löytyy sanottiin, että max yhden päivän joudutte odottamaan, mutta hyvältä näyttää.

Hyppäsimme bussiin ja painuimme Bundabergiin ja majoituspaikkaan. Perillä meille sitten selvisi karuhko totuus. Työnantaja tässä tapauksessa oli käytännössä hostelli, joka välitti eri viljelijöille työntekijöitä kulloisenkin päivän tarpeen mukaan. Tämä tarkoitti sitä että jouduimme jonotuslistalle odottelemaan mahdollisia työmahdollisuuksia. Työjonotuslistalle pääseminen edellytti, että jouduimme maksamaan hostellihuoneestamme koko viikon ajalta ennakon, jota ei palauteta kävi miten kävi. Teimme näin koska hyväuskoisina luotimme lihavan tädin sanaan, että töitä muutaman päivän sisällä löytyy. Illalla kun näimme ensimmäisen päivän työvurolistan selvisi, että hostellin n.60 asukkaasta noin 20 oli töissä ja loput odottelivat mahdollisuuttaan.....enää työnsaantimahdollisuudet ei näyttäneetkään kauhean hyvältä. Sama tarina jatkui päivästä toiseen ja ainoa mahdollisuus töihin pääsylle olisi ollut herätä yöllä n. klo 2 siirtyä ulos odottelemaan kello 4 saapuvaa bussinkuljettajaa, joka listaa varalla olijat saapumisjärjestyksessä. Tämän jälkeen odottelua olisi pitänyt jatkaa aina aamu puoli kahdeksaan, jolloin viimeiset ihmiset siirtyivät töihin. Ja koko tämä aika vain siis vain toivoa, että joku muu töihin määrätty ei herää tai jaksa lähteä.



Kahtena aamuna nousimme klo 04.20 ja koitimme onneamme ainoastaan päätyen jonotuslistan sijoille 8-9. Viikko oli kuitenkin jo maksettu joten ei auttanut kun hengailla ankeassa kyläpahasessa, lenkkeillä ja istua mäcissä syömässä jäätelöä ja surffata ilmaisessa netissä.



Se miksi töitä oli näin vähän kuulemma selittyy normaalia huomattavasti kylmemmällä yöilmalla ja sillä, että hedelmien poiminta mahdollisuudet ovat ilmeisesti aika vähissä meidän alueella +- 1000km, jolloin kaikki backpackerit pakkautuu samaan mahdollisuuteen. Se minkä takia hostellin väki valehteli silmät ja suut täyteen töiden saatavuudesta selittyy sillä, että kyseiset ihmiset ovat paholaisen suoria ahneita jälkeläisiä ilman minkäänlaista omaatuntoa tai sympatiakykyä .......

Viikko kärvisteltiin Bundabergissä, hermoiltiin ja mietittiin seuraavia siirtoja. Kaupungin toisessa hostellissa oli töissä onneksi mukava nainen, jolta kävimme myös töitä kysymässä, joka kertoi että töitä ei tällä hetkellä ole tarjolla oikein missään lähialueella ja se siitä. Poimimme siis kesäkurpitsoja tästä eteenpäin vain kaupasta, tai no jos Haapalan Hannu vielä laitat niitä kesällä maahan niin me tullaan Hannelen kanssa viikonlopuksi niitä keräilemään....



Päätimme tämän jälkeen, että jos työt Australiassa ei onnistu niin ainakin pitää sitten olla rannalla ja katsoimme kartasta, että Hervey Bay vaikuttaisi hyvältä kohteelta. Rovaniemeläisten Satun ja Terhin innoittamana (liftasivat Australian ympäri ) päätimme mekin koittaa peukalokyytiä.



Noin tunnin kohdalla nuori mies lava-autonsa kanssa pysähtyi ja oli onneksi matkalla juuri Hervey Baylle ja heitimme rinkat lavalle ja sullouduimme pieneen ohjaamoon parin tunnin matkan ajaksi. Matkalla juteltiin ananasten kasvatuksesta, viljelystä, asuntolainoista, miehen perheenlisäyksestä, myrkyllisistä hämähäkeistä ja paljon muusta. Perille päästiin ja matkamuistoksi saatiin aamulla ananasfarmilta noukittu tuore hedelmäinen, jota sitten tyynenmeren rannalla nautiskeltiin.



Onnemme oli kääntynyt ja sattumalta vaellettiin Hervey Bayn Next – hostelliin, jossa oli sopivasti tarjolla ilmainen majoitus pientä siivousapua vastaan ja siihen sitten tartuimme. Nyt pesemme kaksi koneellista tyynynliinoja päivässä, Hannele silittää ne ja Antti imuroi yhden käytävän kokolattiamaton ja yhdessä pyyhitään keittiö illalla ja asutaan ilmaiseksi.....melkoista reppureissaamista, noh ei siinä rantaan laskettiin tänään 62 askelta ja hostelli on tosi mukava, joten eiköhän tässä hetki viihdytä.

Taloudellisesti ei nyt välttämättä tuottoisin ratkaisu, mutta vaivaan nähden korvaus eli ilmainen majoitus on erittäinkin kohtuullinen. Lisäksi ehdimme vielä töitä tehdä koko elokuun, joten tärkeintä on nyt vain päästä tekemään jotain niin tulee parempi mieli.....jatkuvasta lomailustakin on rajallisilla varoilla välillä hieman hankala nauttia...nyt saadaan taas säästettyä vähän niin kaikki mitä tehdään parin viikon päästä tuntuu entistä paremmalta. Ihme työorientoitumista....

Lessons Learned :
-Älä IKINÄ mene Bundaberg backpackers ja travellers lodgeen
-Jos soitat työhostelliin töitä niin kannattaa tiedustella myös kaupungin muista hostelleista onko töitä todella tarjolla.
-Liftaaminen on kivaa
-Australiassa on talvi kesä ja heinäkuussa
-Tuoreet ananakset on parhaita hedelmiä
-Espanja voittaa maailmanmestaruuden

A ja H