Brisbane

G´day!

Brisbanen lentokentälle saavuttiin hieman pimeän jälkeen viime keskiviikkona ja pienoinen pettymys oli. Lämmintä ei ollut kun 20 astetta, oli just satanut eikä kenguruita ja koaloita näkynytkään. :)

Pettymyksestä selvittyämme otettiin shuttle-hostellille ja odoteltiin kauhun sekaisin tuntein mihinkä bilehelvettiin sitä joudutaan. Brisbane Backpackers oli kuitenkin positiivinen yllätys...valtavan suuri eli yli 100 asukasta, mutta kuitenkin kohtuullisen siisti ja rauhallinen.



Pari ekaa päivää meni tutustuessa kaupunkiin, avatessa pankkitiliä, veronumeroiden haussa ja yleisessä organisoinnissa. Juhannus tai sen täydellinen puuttuminen ja iloisten facebook-statuksien lukeminen siihen liittyen, tuotti osalle porukasta (eli Antille) erittäin voimakasta koti-ikävää, ahdistusta ja matkustamiseen kyllästymistä, mutta Australian aurinko häivytti nämäkin ajatukset hyvin nopeasti. Brisbane on mukavan oloinen ja viihtyisä isohko kaupunki, jossa riittää ihemeteltävää muutamaksi päiväksi oikein mukavasti. Kaupunki ei ole varsinaisesti meren rannalla, mutta joki tästä virtaa läpi ja joen rantaan on rakennettu tekoranta.



Muutenkin puistoihin ja joen ympäristöön on panostettu ja mukavien lenkkimaastojen lisäksi hyviä picnic paikkoja South Bankistä löytyisi vaikka kuinka paljon. Lisäksi vaelleltiin Botanic Gardensissa, Kangaroo Pointissa, Chinatownissa ja Queen Streetin ostosparatiisissa.



Working holiday Australiassa ei olisi working holiday jos ei kokeilisi miltä tuntuu hedelmien poimiminen. Päätettiin siis, että Kallea ja Niinaa tänne odotellessa mennään koittamaan millaista se työ täälläpäin on. Viikko tai kaksi varmaan yritetään jaksaa sitä sitten, katsotaan nyt miten käy vai meneekö hermot heti välittömästi. Osa matkaajista on sanonut, että se homma on maan päällinen helvetti ja osan mielestä ihan mukavaa ja leppoista hommaa kohtuullisella palkalla. Ota näistä nyt sitten selvää menemättä itse paikalle. Raportoimme tästä työuramme huipentumasta sitten tuonnempana.

Mutta ensin hupi ja sitten työ, jonka vuoksi lähdimme Sveitsiläisen kaverimme kanssa Gold Coastille ja Dreamworld nimiseen huvipuistoon. Aurinko paistoi, väkeä ei ollut katastrofaalisen paljon ja puisto tarjosi vauhdikkaiden kieputtimien lisäksi kattavan eläintarjonnan ja Vili Vilperistä tutut vompatti (sekä vompattivauva), koala ja kenguru löytyivät helposti.











Siellä sitten oleskeltiin päivä, tiputtiin 120 metriä vapaapudotuksella ja kiihdytettiin kolmessa sekunnissa nollasta 160 kilometriin tunnissa. Pyörittiin kaikenmaailman huonoa oloa aiheuttavissa laitteissa ja katseltiin tiikerien elämää sekä 700 kiloisia krokotiilejä. Hyvä reissu kaiken kaikkiaan

Nyt ollaan vielä päivä täällä lepäämässä ja sitten käydään katsomassa miltä työt maistuisi.


Antti ja Hannele


ps. reissun jännittävin hetki koettiin hostellilla sunnuntaina. Noin 15 kovaäänistä saksalaista ja 15 vielä kovaäänisempää brittiä oli pakkautunut pieneen tv-tupaan tuijottelemaan jalkapallopeliä. Kun Englannin maali suurella vääryydellä ja mittaamattomalla epäoikeudenmukaisuudella hylättiin oli meteli sellainen ja sen suuntainen, että pelättiin yhteenoton kannattajien välillä olevan selviö.....jotenkin ihmeessä tästäkin kuitenkin selvittiin pelkällä huutamisella ja toisten haukkumisella.....ihanaa tuo jalkapallohurmio.

Wellington-Auckland

Hei taas!

Pohjois-saari meiltä jäi hieman etelä-saarta vähemmälle huomiolle tällä kyseisellä Uuden-Seelannin matkalla, mutta maan pääkaupunkiin eli Wellingtoniin käytiin kuitenkin vielä tutustumassa. Lennettiin Christchurchista Wellingtoniin jämäkkä 35 minuutin lento, koska se tuli huomattavasti bussia, junaa ja lauttaa halvemmaksi.....näin se hiilijälki taas kasvaa.

Wellington oli positiivinen yllätys, hallintokaupunkistatuksella kulkeva keskisuuri metropoli. Eli toisin sanoen, ison keskustan elkeita muutama kortteli ja muuten pienen kaupungin ulkoasua ja ilmapiiriä muistuttavaa aluetta.



Kulttuurimatkaksi tämä osittain muodostui sillä Uuden-Seelannin isoin(??) museo Te Papa on kaupungissa. Neljä kerrosta maan, eläimistön, maoreiden ja ensimmäisten eurooppalaisten historiaa. Tämän lisäksi muutamat vaihtuvat taidenäyttelyt takasivat, että kaksi osittain sateista päivää voitiin viettää mukavasti sisätiloissa.



Hallinnolliselta puolelta käytiin tutustumassa eduskuntataloon ilmaisen turistikierroksen muodossa, sekä seurattiin sen yhteydessä vilkasta hallituksen kyselytuntia....heh, tylsäksi on mennyt. Neljä päivää vietettiin kokonaisuudessaan kaupungissa ja muu aika tuhlailtiin kaupungilla kuljailuun sekä MM-kisojen seuraamiseen.



Viime lauantaina nautiskeltiin 12 tunnin bussimatka Aucklandiin muutamine pysähdyksineen.

Sunnuntaina Aucklandissa mentiin The Civic-teatteriin katsomaan broadwaylla joskus aikanaan esitetty Burn the Floor - kilpatanssishow. Tanssijoita oli mukana useasta eri maasta ja ihan hienon shown saivat aikaan laulajien ja soittajien kanssa.


Loppuaika on katseltu Australian sääennusteita kuunneltu tätä.....



.....sekä tutustuttu Australian eläimistöön tarkemmin......



Matka alkaa olemaan puolessa välissä ja nyt on käytännössä nokka kohti kotia eli ei muuta kuin kuuden kuukauden kotimatka käyntiin....kohta nähdään....


T:Antti ja Hannele

Working holiday Uusi-Seelanti

Ja pieni opas jos joku tai jonkun tuttu miettii Working Holiday reissua Uuteen-Seelantiin. Jos ei mieti niin ei kannata lukea pidemmälle sillä luvassa puisevaa asiatekstiä.

Miten:

Working holiday viisumin saa haettua Uuden Seelannin maahanmuuttoviranomaisten sivuilta sähköisesti ja osoite on

http://www.immigration.govt.nz/migrant/stream/work/workingholiday/

Viisumi on Suomen kansalaisille ilmainen ja se on voimassa 12 kk Uuteen-Seelantiin saapumisen jälkeen. Viisumin käsittely kestää noin viikon, jos viranomaiset eivät halua lisäselvityksiä. Antin piti esim. Kosovo-ajan takia toimittaa röntgen-kuvat ja lääkärinlausunnot tuberkuloosin varalta ja se tietenkin hieman hidastaa käsittelyä. Kun viisumin on saanut niin ei muuta kuin matkaan.

Uuteen-Seelantiin saapuminen:

Viisumista on passintarkastuksessa hyvä olla mukana tuloste. Periaatteessa matkaajalla on myös oltava 2500 dollaria rahaa ja paluulippu....meiltä näitä ei kuitenkaan ole kyselty. Passintarkastuksessa passileiman kohdalle kirjoitetaan viimeinen päivämäärä, jolloin maasta on poistuttava ja työoikeus päättyy.

Seuraavaksi on haettava Uuden-Seelannin veronumero eli IRD-number. IRD numero on se, joka annetaan työnantajalle ja pääsääntöisesti työn tekeminen ilman numeroa ei onnistu. Hakemuspaperit saa postista. Henkilötietojen lisäksi tarvitsee ilmoittaa osoite, jossa asuu.....tämä tarkoittaa käytännössä ensimmäistä hostellia. Lisäksi hakemuksen mukana on toimitettava kaksi (2) kuvallista kansainvälistä henkilötodistusta. HUOM! kannattaa siis hakea kansainvälinen ajokortti jo Suomesta. Suomalainen ajokortti ei passin lisäksi kelpaa. Jos kuitenkin huomaat olevasi Uudessa-Seelannissa ainoastaan passisi ja suomalaisen ajokortin kanssa, voi ajokortin käydä käännättämässä englanniksi (n. 40 taalaa), tällöin se kelpaa hakemukseen. IRD numeron saaminen kestää 10 arkipäivää ja se lähetetään postissa ilmoittamaasi osoitteeseen. Jos ei enää samassa osoitteessa asu, voi numeroaan tiedustella myös puhelimella.

Pankkitili:

Palkan maksua varten tarvitset myös Uuden-Seelannin pankkitilin. Tilin avaamisen helppous tai vaikeus vaihtelee hakijasta, kaupungista ja pankista riippuen. Yleensä pankki haluaa hakijan pysyvän osoitteen ja välillä myös todistuksen, että osoite on oikea. Jos pankin kanssa on vaikeuksia, kannattaa odottaa kunnes saa IRD-numeron postissa ja mennä sitten IRD-numero lapun kanssa pankkiin, jolloin se uskoo, että oikeasti asut antamassasi osoitteessa. Meillä ei tällaista ongelmaa ollut, mutta kaikenlaisia tarinoita kuulee. Isoimmat pankit ovat Kiwi Bank, National Bank, ANZ ja BNZ. Meidän tili on ANZ:ssä.

Kun IRD-numero ja pankkitili on hoidossa ei muuta kuin työnhakuun.

Koska:

Jos olet ajatellut viettää kokonaisen vuoden täälläpäin, niin voisi ehkä suositella saapumista off-seasonin aikaan. Tarkoittaa käytännössä huhti-syyskuuta. Etelän hiihtokeskukset ovat kesä-elokuun aivan täynnä, mutta muuten on rauhallisempaa. Off-seasonin etuja on majoituksen hankinnan helppous ja suurimpana etuna on se, että auton saa hankittua hävyttömän halvalla. Voi ja kannattaakin ostaa oma kulkupeli, jos maassa on pidempään. Muut reissaajat myyvät autojaan hostellien seinällä ja niiden hinnat tippuvat off-seasonina puoleen kiivaimmasta myyntikaudesta. Lisäksi voit rauhassa mietiskellä mihinpäin maata haluat kuumimpana sesonkina matkata ja varailla majoituksia yms. hankittuasi hieman paremmin niistä infoa paikan päällä.
Töitä palvelualoilla on off-seasonina vähemmän, mutta muita töitä löytynee kyllä varmasti.

Työt:

Ns. hospitality-alat (kahvilat, hostellit, baarit, ravintolat yms.) hakevat työntekijöitä ympäri vuoden kaikkialla Uudessa-Seelannissa, mutta kesäkuukaudet marras-maaliskuu ovat kaikista kiireisimpiä. Kuten edellä jo mainittu, etelän hiihtokeskukset tarvitsevat kausityöntekijöitä myös talven ajaksi(kesä-syyskuu). Jonkinlainen tarjoilukokemus on joihinkin paikkoihin ehdoton edellytys, mutta monesti myös ilman pärjää. Työnhaku on simppeliä, sillä pitää vain viedä CV:tään ja saatekirjettä kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin, jostain yleensä tärppää.

Näiden töiden lisäksi maalla on huutava pula hedelmän poimijoista. Tämä on tietenkin kesäajan hommia pääsääntöisesti ja useat nettisivut ovat olemassa vain poimijoiden rekryämistä varten.

Kaupungeissa voi myös hakea tehdas- ja varastohommiin, jos haluaa keskusta-alueella elellä ja tarjoiluhommat ei luonnistu. Työpaikkaa voi kysellä suoraan tehtaista, mutta usein firmat ovat ulkoistaneet rekryhommat vuokrafirmoille.

Palkkaus:

Minipalkka Uudessa-Seelannissa on 12,75 dollaria/tunti. Yötöistä maksetaan 1 dollari/tunti enemmän ja viikonlopusta muutaman dollarin enemmän tunti. Mitään Suomen sunnuntain tuplatuntipalkkoja on turha odotella. Ylitöistä aletaan maksaa jos viikkotunteja on yli 50. Nämä ainakin paikallisille ja vaihtelevat kovasti työnantajasta riippuen, mutta paremmilla eduilla siellä Suomessa kyllä töissä ollaan. Vertailuksi sellainen, että yö hostellin dormissa maksaa 19-25 dollaria, auton vuokra ilman vakuutusta on n. 25 dollaria päivä ja vakuutuksella 35-40 dollaria. Bensa maksaa 1,72 dollaria/litra ja olut baarissa 4 - 7,5 dollaria, cappucino 3,5-4,5 dollaria. Ruoka on pääsääntöisesti edullisempaa kuin Suomessa.

Työnhaku nettisivuja :

trademe.co.nz
seek.co.nc
picknz.co.nz
coverstaff.co.nz
tradestaff.co.nz
backpackerboard.co.nz

Mukavaa vaihtelua voi olla myös ns. woofing eli työskenteleminen paikallisen kotona muutama tunnin päivässä, ja saada siitä palkaksi ilmainen asuminen ja ruoka. Työt ovat puutarhan hoidosta lastenhoitoon ja kestävät yleensä viikon kerrallaan.

www.wwoof.co.nz

Suomessa:

1) Päätä lähteä!!!!!!!!!
2) Hae viisumi
3) Hoida rokotukset ja hampaat
4) Hae kansainvälinen ajokortti ajoissa
5) Osta matkavakuutus
6) Kirjoita englannin kielinen CV valmiiksi ja lisää siihen puh. numerot ja osoitteet Uudessa-Seelannissa sitten kun ne tiedät.
7) Tarkista, että passisi on voimassa riittävän pitkään eli ainakin reilusti yli vuoden Suomeen paluun jälkeen.

Siinä tärkeimmät, toivottavasti jollekin on hyötyä. Voidaan vielä noita paikkoja listata jossain myöhemmässä vaiheesa.

Nimim. Kohta lämpimään......

Westcoast

Queenstownista käytiin päiväretkellä läheisessä Arrowtownissa. Siellä oli aikanaan asustaneet kiinalaiset kullankaivajat pikkumajoissaan. Majat oli vielä tallella ja käytiin niitä ihmettelemässä.



Lisäksi ihmeteltiin, kun talveksi kylässä ripusteltiin joulukoristeita, ja autotiellä piti varoa lehmiä.



Queenstownista matka jatkui länsirannikoa pitkin Fox ja Franz Josef –jäätiköille. Näin Suomen talveen tottuneina me ei kauhean innostuneita oltu näistä jäämöhkäleistä, mutta käytiin katsastamassa ne kuitenkin, kun mukavasti matkalle sattuivat. Ja olihan ne aika massiivisia!



Lisäksi Franz Josephilla oli tosi kuvauksellinen pikkujärvi.



Franz Josephilla oltiin yötä ja hostellilla oli eka sauna moneen kuukauteen. Kyseessä oli siis ihan pikku infrapunasauna, jossa maksimilämpötila oli 60 astetta. Piti sitä kuitenkin kokeilla..

Jäätiköiltä matka jatkui Arthur´s passille. Siellä oli tarkoitus tehdä kahden päivän minivaellus, mutta koska joet oli tulvavaarassa ja yöksi luvattiin pakkasta ja mökissä ei olisi ollut lämmitystä, päädyttiin vain yhden päivän retkeen. Me käveltiin sitten Bealey spurille. Vuoren huipulla oli jo lunta ja viimeinen tunti noustiin polven korkuisessa lumessa. Mutta näkymät oli ehdottomasti vaivan arvoisia. Ihan kahdestaan vuoren huipulla vuorien keskellä! Yksi parhaista jutuista etelä-saaren kierroksella.







Arthur´s passilla oltiin yötä pikkumökissä, jossa oli vain takka lämmityksenä ja se oli olohuoneessa ja keittiössä oli hiiriä. Aamuyöstä meinasi olla kyllä jo tosi kylmä makuupussissa, vaikka oli kuumavesipullokin kaverina.

Arthur´s passilta jatkettiin länsirannikkoa pitkin Greymouthiin, jossa oltiin neljä yötä, kun löydettiin mahtava hostelli. Hostellilla oli ilmaisia kajakkeja, joita käytiin kokeilemassa ja ihkaoikea suomalainen sauna! Kaupungissa nähtiin myös tämän reissun eka kunnollinen auringonlasku merelle (aina kun on yritetty mennä katsomaan, niin on ollut pilvistä).



Yksi etelä-saaren reissun toiveista oli tehdä neljän päivän vaellus Abel Tasmanilla. Kun sinne päästiin, säätiedotuksen mukaan oli luvassa kaatosadetta viikoksi eteenpäin. Harmillisesti tämäkin vaellus kutistui päiväretkeen. Mutta ehdittiinpäs nähdä ainakin vilaus hienoa Abel Tasman puistoa.

Viimeiseksi käväistiin yksi yö Hamner springseillä. Siellä oli siis ulkoilmakylpylä, jossa oli suunnilleen kymmenen eri allasta vähän eri lämmöllä ja sulfaateilla (tai jollain vastaavalla) tai ilman. Altaat lämpiää geotermaalisella lämmöllä. Meillä sattui hyvä päivä altaille, kun satoi lunta. Oli ihan siistiä istua 40 asteisissa altaissa lumisateessa!



Nyt ollaan sitten oltu viikko ”kotikaupungissa” Christchurchissa. Ollaan hostellin kavereiden kanssa käyty luistelemassa, palautettu auto, oltu espanjalaisessa tapasillassa, käyty katsomassa maoriesitystä ja vaan rentouduttu.

H ja A

PS. ostettiin muuten uudet uimalasit!!!

Te Anau – Milford Sound – Queenstown

Ahoi!

Ja taas mennään niin päästään reaaliaikaan näiden tekstien kanssa. Te Anausta ei taas kylänä paljon enempää ole sanottavana, välipysäkki matkaajille, jotka ovat menossa Uuden-Seelannin 1. ja 2. nähtävyyksiin Milford Soundiin ja Doubtful Soundiin. Sound sanalle ei ihan täydellistä vastinetta suomeksi keksitty mutta vuono on aika lähellä. Molemmat sijaitsevat Fiordlandin kansallispuistossa maan lounaisosassa. Puisto tarjoaa myös kauhean kasan eri kävely ja vaellusmahdollisuuksia, mutta loppusyksyn +3 astetta ja vesisade kohtuullisella tuulella ei kävelyihin kauheasti houkuttanut.

Yön yli nukuttuamme aloitettiin kahden ja puolen tunnin automatka Te Anausta Milford Soundin vierailukeskukseen, josta lähti puolentoistatunnin laivamatka vuonoa pitkin avomerelle ja takaisin. Paikka on kauneimmillaan varmasti kirkkaalla auringonpaisteella, mutta vastaavasti kaatosateen jälkeen vuonon seinämät muuttuvat yhtenäiseksi vesiputoukseksi ja näkymän pitäisi olla myös silloin vaikuttava. Meillä sää oli aluksi pilvinen ja edellisinä päivinä ei ollut satanut, joten ei nähty paikkaa auringonpaisteessa eikä kaatosateen jälkeen..... Pilvistä oli ja kuvista on vaikea ymmärtää paikan koko luonne, mutta ihmetellään nyt niitä. Googlesta varmaan löytyy edustavampia ilmakuvia.







Laivan takaisin tulomatkalla alkoi mukavasti vielä satamaan kaatamalla mikä ei sinänsä ole ihme sillä vuonon alueella sataa vuodessa 7 (siis seitsemän) metriä vettä. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä tekemään muutamia lyhyitä puolen tunnin kävelyitä reitin varrella ja nähtiin kansallispuiston maisemia vähän eri kulmista. Yöksi palattiin peurafarmille ja aamulla jatkettiin matkaa Queenstowniin.

Voidaan myös sanoa ihan suoraan, että Queenstown on kaikesta hehkutuksesta huolimatta eräänlainen kanariansaari simulaattori.....kauhea määrä britti,jenkki ja saksalaisturisteja sekä maan tapaan joukoittain aasialaisia. Kaikki kaupat on turistiliikkeitä ja loppukaupunki on täynnä kahviloita, ravintoloita ja hotelli/hostelli/motelli rakennuksia. Maisemat on taas kerran komeat, mutta muuten paikasta jäi valju maku.

Tavattiin kuitenkin Christchurchin hostelli tuttuja ja painuttiin heidän kanssa baariin. Tytöt olivat nerokkaasti onkineet World Bar- nimisen ravintolan ”salasanan” jostain ja sehän toimi seuraavasti.

Piti kävellä baaritiskille ja tokaista baarimikolle ”Do you wanna see my nipples”, johon vastaus oli ”No, but would you like to drink something”, ja tämän jälkeen juoma oli ilmainen. Nerokasta, ei välttämättä kauhean taloudellisesti kannattavaa, mutta asiakkaan näkökulmasta kuitenkin nerokasta. Salasana ilmeisesti on voimassa vain viikolla ja varmaan sekin vaihtuu aina välillä, mutta jos joku on menossa niin kannattanee koittaa silti. Lisäksi kannattaa mennä syömään Fergburgeriin, jonka ruoka on kyllä juuri niin hyvää kuin mainostetaan.

Queenstown on myös omasta mielestään maailman extreme/aktiviteetti pääkaupunki. Tarjolla on mm. laskuvarjohyppyä, benjihyppyä, raftingia (kumiveneessä ja laudalla), kilpaveneajeluja, canyon swingejä yms.yms. Joku aktiviteetti oli tehtävä ja koska täällä on maailman isoin kalliokeinu ja sen voi tehdä tandemina niin päädyttiin sitten siihen. Toivotaan että video tuolla lopussa kertoo enemmän..




Queenstown on myös Uuden-Seelannin talviurheilukeskus ja kausi alkaa täällä tuossa kesäkuun puolessa välissä, joten ihan siitä ei vielä päästy nauttimaan. Lumiketjut piti ostaa autoon, jotta pääsee varmasti vuorien yli takaisin rannikolle, täällä kun ei noita nastarenkaita harrasteta. Vähän nihkeästi mitään edustuskuvia niin laitetaan niitä sitten seuraaviin teksteihin. :)

A ja H