Meni se Machu Picchu ja Inca trail meilta sitten sivu suun, koska taalla on satanut vetta enemman kuin viimeiseen 15 vuoden aikana ja se on aiheuttanut Cuscon alueella sellaisia maanvyoryja, etta Machu Picchulle meneva junarata on poikki toukokuun alkuun asti. Mitaan vaihtoehtoista tapaa saada ihmisia pois Machu Picchulta ei ole joten kaikki vaellukset on peruttu.
On taalla vuoristossa onneksi kuitenkin paljon muutakin vaellettavaa. Arequipan kaupungista paasee katevasti joko ylospain Misti-tulivuorelle tai alaspain Colcan kanjoniin. Valittiin sitten tuo jalkimmainen.
Sunnuntaina herattiin yolla 2.40 odottelemaan kyydin saapumista, maan tapaan minibussi tuli hakemaan vaellukselle 1,5 tuntia myohassa. Ajeltiin sitten nelja tuntia kohti vaelluksen aloituspaikkaa pomppuisia vuoristoteita. Ensimmainen pysakki oli kanjonin reunalla oleva nakoalatasanne, jonka alueella huhujen mukaan pesii noin 40 kondoria. Huhujen mukaan sen takia, etta meidan silmiin ei osunut yhtaan. Maisemat oli kuitenkin komeita. Kokateeta ja sampylaa aamupalaksi ja ei muuta kuin kavelemaan.
Ensimmaisena paivana oli tarkoitus kavella 14km matka kivisia polkuja kanjonin pohjalle ja sielta edelleen yopymispaikkaan pieneen kylapahaseen. Liikkeelle lahdettiin 3300m korkeudesta ja kyla, jossa yovyttiin oli 2180m korkeudessa. Meidan lisaksi ryhmassa oli kaksi islantilaistyttoa (tosi epasosiaalisia) ja paikallinen opas.
Aamupaivan urakka oli selvita jyrkahko vuorenrinne Rio Colcalle eli kanjonin pohjalla virtaavalle joelle. Joen toisella puolella nakyi kolme pienta kylaa joiden lapi oli iltapaivalla tarkoitus vaeltaa.
Ensimmaiseen kylaan saavuttiin juuri parahiksi lounasaikaan. Siella asustaa yhteensa mahtavat 45 asukasta, joista 6 lasta, jotka kavivat kylan koulussa, jossa oli yksi opettaja. Siella syotiin lounaaksi paikalliseen tapaan tehty keitto seka paaruoaksi alpakkaa. Jalkiruoaksi opas poimi meille kaktuksen hedelmia.
Toinen kyla oli jo vahan isompi eli yhteensa 100 asukasta. Tassa kylassa oli vuorenrinteen ainoa laakari, jonne sairaat kuljetettiin muulilla, koska autoteita ei luonnollisesti ole. Kolmas kyla jonne saavuttiin olikin sitten jo lahes kaupunki 120 asukkaan ja kirkon seka keskusaukion ansiosta.
Nain etaalla asuminen aiheuttaa myos muutamia poikkeusjarjestelyja. Raskaana olevat naiset lahetetaan muulilla neljannella kuulla kylaan kanjonin toiselle puolelle odottelemaan synnytysta, koska sielta paasee autolla sairaalaan jos on tarvetta.
80% vuoristokylien asukkaista elaa maataloudesta ja loput sitten turismin avulla. Tavallinen paikallisen maajussin tyopaiva on kuulemma 5.00-17.00, jonka jalkeen paivallinen ja nukkumaan. Tyoteho on kuulemma laskenut jonkun verran sen jalkeen kun osaan kylista vedettiin sahkot. Nyt ihmisilla on telkkareita ja ne valvoo pitempaan...onpa yhdessa kylassa hieman kauempana kuulemma oikein internettikin. Rakennuksista osa oli romahtanut silla asukkaat ovat aikanaan lahteneet kaupunkeihin ja asunnot ovat jaaneet hoitamatta. Aika monissa taloissa oli viela olkikatot, mutta joihinkin oli ostettu uusi peltikatto. Kun paikalliset lahtevat lomille tai pidemmaksi aikaa pois kylasta, on heidan maksettava naapureille talonsa valvomisesta, koska muuten peltikatto varastetaan naapuritalon suojaksi.
Naisilla oli hienot perinnemekot ja hatut paalla ja ne saa kuulemma kerran vuodessa uuden!!!!!!!!!! kun on jotain erityista juhlittavaa.
Pitkan pitkan kavelyn jalkeen ja kun oli opittu, etta Jatupa-kasvin maiti on myrkyllista ja silla voi tappaa sikoja, mista Aloe Veraa saadaan ja kuinka kaktuksen pinnan kalvoa voi kayttaa kirje tai satkapaperina. Seka se, etta Molle-kasvia hengittamalla hapenottokyky paranee tai siita voi tehda linimenttia ja etta kaktuksen pinnalla elavan valkoisen parasiitin Cochinillan sisalla on punaista nestetta jota voi myyda 70 dollaria kilo variaineeksi tai huulipunaksi, saavuttiin yopymispaikkaan kanjonin pohjalle.
Kylassa ei ollut sahkoa. Pihalla oli pieni uima-allas, jossa vesi oli sen verran kylmaa, ettei kauhean kauaa pystynyt uimaan. Yovyttiin pienessa majassa, jossa oli maalattia ja kaks sankya, joissa paksut laamankarvapeitot. Se oli ilmeisesti kuitenki hyva huone, kun siina oli kuitenkin oikein peltikatto. Illalla mentiin jo kasin aikaan nukkumaan.
Seuraavana aamuna oli heratys mukavasti 5.00, niin paastiin auringonnousun aikaan liikkeelle. Tiedossa oli 3 tuntia ylamakea, jonka aikana piti nousta 1000m ja kavella 7km. Aika rankkaa kylla, etenkin kun aamupala oli vasta taman jalkeen. Oltiin ihan ylpeita, kun oltiin jaksettu nousta koko matka kolmeen tuntiin, kunnes opas kertoi, etta paikalliset vanhat naisetkin kipuaa sen noin 50 minuutissa..ja muutaman kerran paivassa...aivan. Ja kaiken huipuksi koko 21 kilometrin vuoristovaellusreitin juoksee paikalliset maratoonarit reiluun kolmeen tuntiin. Ei kylla hajuakaan miten silla reitilla voi juosta.....
Nousun jalkeen saatiin onneksi aamupalaa, jonka jalkeen paastiin bussin kyytiin. Bussi vei meidat peseytymaan kuumille lahteille. Kaytiin uimassa ja vesi oli 39 asteista eli tosi kuumaa.
Lahteiden jalkeen syotiin lounas ja lahdettiin ajamaan kotiin. Bussimatkalla katsottiin Michael Jacksonin This is it elokuva ja kuunneltiin jotain saksalaista kokoelmalevya :) Oli vahan pelottavaa, kun lahes joka mutkassa oli risti ja kukkia.
Opas oli tosi mukava ja kertoi tosi paljon kaikkea kylista ja luonnosta. Tassa on lyhyt biologian oppitunti laaman ja alpakan eroista seka siita milla vuoristossa kannattaa kulkea.
-Laamalla on pitka ja karvaton turpa, alpakalla on lyhyt ja karvainen.
-Alpakka on parempi kotielain, koska sen turkkia voidaan kayttaa vaatteisiin, sen liha on hyvaa ja se on vahvempi kulkemaan vuorilla.
-Laaman turkkia voi kayttaa vain peittoihin ja sen liha on sitkeaa.
-Aaseja kasvatetaan vain sen vuoksi, etta niista saadaan hevosien kanssa risteyttamalla muuleja. Muulit jaksaa kantaa tavaraa paremmin ja elaa pitempaan (30v)
....etta silla tavalla.
