South Island trip vol.1

Lake Tekapo - Mount Cook - Oamaru

Maanantaina lähdettiin heti aamusta vihdoin ja viimein jälleen matkaan. Ajeltiin ensimmäisenä päivänä lake Tekapolle, joka on kuuluisa turkoosista vedestä. Hienoltahan se täysin tyyni, turkoosi järvi näytti vuorien keskellä.



Käytiin kävelemässä lyhyt reitti järven rannoilla ja katsastamassa paikallinen luistinrata. Tiedoksi vaan kaikille jääkiekkoilijoille, että Lake Tekapon jääkiekkoseura etsi osoitteessa backpackerboard.co.nz pelaaja/valmentajaa joukkueelleen talven ajaksi. Palkka tais olla 25 taalaa eli n. 13 euroa tunti ja työtunteja saisi viikolla laskuttaa 40. Meistä kumpikaan ei osaa jarruttaa kun vasen kylki edellä ja Antin lämärit ei vieläkään kohoa niin jätettiin väliin, jos ammattitaitoa löytyy niin ei muuta kuin ensi talveksi eli Suomen kesäksi Uuteen-Seelantiin höntsäilemään. Yöllä käytiin vielä järven rannalla katselemassa tähtitaivasta, jonka pitäisi olla alueella erityisen hieno. Nyt oli kuitenkin vähän pilvistä, joten se siitä.

Tiistaiaamuna herättiin aikaisin ja lähdettiin kävelemään kolmen tunnin kävely Mt Johnille ja järven rantaan. Mt Johnilta näkyi jo ensimmäiset lumihuippuvuoret ja järvi näytti entistä hienommalta. Kuvat sitten kertokoon enenmän. Tiistai-illaksi ajeltiin Twizeliin yöksi alppimökin tapaiseen viritykseen.










Twizelistä ajettiin keskiviikkona Mt Cookille, joka on koko Oseanian korkein vuori. Twizelissä oli yöllä pakkasta ja auton ikkunat oli jäätyneet umpijäähän. Jäärapaa täällä ei tunneta, joten eväslaatikon muovikannella raavittiin sen verran tuulilasia, että nähtiin eteenpäin. Pihalla joku paikallinen neropatti sulatti jäitä kaatamalla tuulilasiin vettä vedenkeittimestä....tais mennä kolme tai neljä pannullista vettä, että kaikki lasit oli sulanut ja osa ehti jo varmaan uudelleen jäätyäkin siinä touhutessa. En tiedä sitten oliko meidän tapa paljon parempi, mutta aina voi arvostella.... Lisäksi aamulla oli niin sumuista että näkyvyyttä ei juurikaan ollut. Pakkasesta huolimatta päästiin matkaan ja sumu onneksi hälveni heti Twizelin ulkopuolella. Mt Cookilla tehtiin neljän tunnin kävely Lord of the Rings maisemissa tai ei olla varmoja onko niitä maisemia siinä elokuvassa, mutta voisi kuitenkin olla. Reitti päättyi jäiselle järvelle, josta oli näkymä itse vuorelle ja lisäksi näkyi Hooker jäätikkö. Tähän asti Uuden-Seelannin hienoimmat maisemat.














Illaksi ajettiin Oamaruun, joka on tunnettu pingviineistään. Pingviinit nousevat kaupungin sataman rantaan joka päivä viiden jälkeen, kun tulee pimeä. Niitä piti tietysti mennä katsomaan ja näkyihän niitä siellä. Pingviinien rantautumisalue on yritetty rajata aidoilla, jotta sinne voidaan myydä 20 taalan pääsylippuja japanilaisturisteille. Onneksi luontokappaleet eivät tällaisista kaupallisista aidoista juuri välitä ja rantautuvat mihin tykkäävät...parkkipaikoille, autoteille, ravintolan terassille yms. yms. ihailtiin sitten ilmaiseksi parkkipaikalla sinisten pienten pingviinien vaellusta. Kotimatkalla meinattiin isoista varoituksista huolimatta kolaroida sellaisen kanssa, mutta onneksi tällaiselta katastrofilta vältyttiin!