Dunedin ja Southern scenic route

Dunedinissa on varmasti paljonkin mainittavan arvoisia nähtävyyksiä mutta aloitetaan tärkeimmästä eli isosta suklaatehtaasta, jonne tehdään vähän Jali ja suklaatehdas –tyyppisiä opastettuja kierroksia. Sinne mentiin heti ensimmäisenä. Heti aluksi saatiin pussit mukaan, johon saatiin eri suklaita pitkin matkaa ja ekstrasuklaita, jos osasi vastailla kysymyksiin. Kierrettiin tehdas läpi. Siellä tehtiin jo ensi vuoden pääsiäismunia valmiiksi. Parasta kierroksella oli kuitenkin iso torni, jossa meni putouksena tonni nestemäistä suklaata ihan vaan turistien ihmeteltävänä. Suklaa pyörii siinä vuoden, jonka jälkeen se annetaan sioille. Melko omituinen tila, kun kaikki kaiteet ja portaat oli suklaan peitossa.. (Kuvia siellä ei saanut ottaa)



Lisäksi Dunedinissa on maailman jyrkin asuttu katu. Käveltiin se ylös ja kyllähän se on jyrkkä (19 astetta jyrkimmästä kohdasta). Alhaalta saatiin sitten todistukset hienosta suorituksesta..



Illalla käväistiin Dunedinin vanhan teatterin kirjamyynnissä. Kyseessä oli 24h kestävä käytettyjen kirjojen myynti, josta saadut rahat meni teatterin ylläpitoon. Kirjat oli saatu kaupungin asukkailta ja niitä myytiin eteenpäin tosi halvalla. Kaiken kaikkiaan 350.000 eri tyylistä opusta oli myynnissä 50 sentin ja muutaman euron hintaan. Mahtava idea ja kyllä sieltä muutama kirja ja lehti lähti mukaankin matkalukemiseksi.

Dunedissa vietettin kaksi yötä, jonka jälkeen lähdettiin ajamaan Otago peninsulalle. Siellä on maisemien lisäksi albatrossien pesimisalue. Lippu albatrossialueelle sisään maksoi noin 20€, joten päätettiin jättää väliin. Onneksi nähtiin pari sellaista liitelevän rannikolla myös alueen ulkopuolella. On ne valtavia (siipien kärkien väli 3m)! Lisäksi tavattiin peninsulalla autonlainaaja David perheineen.



Peninsulalta matka jatkui etelän maisemareittiä Invercargilliin asti. Matkalla käytiin muun muassa Uuden-Seelannin etelä-saaren eteläisimmässä kohdassa eli kauimapana kotoa ikinä! Heti sieltä kun jatkettiin matkaa eksyttiin mukavasti jollekin maaseutualueella ja pyörittiin muutama tunti hiekkateitä täysin pimeällä maaseudulla ja tunnettiin olevamme entistä kauempana kotoa



Lisäksi matkalle sattui hieman aiemmin Purakaunui-vesiputous, jota käveltiin katsomaan.



Invercargillissa satoi vettä ja oli vielä sunnuntai niin kaikki paikat oli kiinni. Siitä paikasta ei meillä ole siis juurikaan sanottavaa. Invercargillista ajettiin Te Anauhun. Matkalla oli hienoja maisemia, taas...







Te Anaussa oltiin yötä idyllisellä peuratarhalla.



Näin se matka vaan jatkuu....vähän ollaan ehkä jo, no ei kyllästytty, mutta totuttu näihin maisemiin....on vuori ja sitten on merenranta ja sitten on vuori ja sitten on lampaita ja sitten on metsää. Lisäksi kelit on kylmenemässä....sanotaanko siis että kolme kuukautta täällä voi olla aika sopiva aika.



A ja H