Perth ja Fremantle

Monen reppureissaajan mielestä Perth on tylsä paikka, jossa ei oikein ole mitään nähtävää ja kaiken lisäksi se on vielä tolkuttoman kallis. Ei pidä paikkaansa. Täällä riittää nähtävää ja koettavaa ihan samalla lailla kuin kaikissa muissakin Australian kaupungeissa, tämän lisäksi maisemat ovat todella komeat ja hintataso aivan samanlainen kuin esimerkiksi Melbournessa.

Ensimmäisenä kohteena meillä oli Scarborough-niminen kaupunginosa puolen tunnin päässä Perthin keskustasta. Hostellista, joka oli surffaajien täyttämä, oli rantaan 5 minuutin kävelymatka ja saatiin halvalla kahden hengen huone joten ei valittamista. Scarboroughsta tehtiin rannalla makoilun lisäksi päiväretki länsirannikon suurimpaan akvaarioon. Kaikenlaisia otuksia siellä tuli merihevosista, haista ja rauskuista alkaen vastaan.









Reissu huipentui vielä kun löydettiin IKEA ja painuttiin tietenkin lihapullille...ai, että oli makoisaa, vaikka pienenä miinuksena ne tarjoiltiin ranskalaisten eikä perunamuusin kera. IKEA ruokaosastolta tarttui mukaan vielä Knäckebrödiä ja turkinpippureita. Hyvä päivä.



Scarboroughsta siirryttiin rannikolla vähän etelämmäksi ja Fremantlen legendaariseen satama-kaupunkiin. Jos nyt ihan suoraan sanotaan niin aika pistävä haju jäi nenään, sillä vapaampaa huumekulttuuria ei olla vielä tämän vuoden puolella nähty eikä haistettu. Kaikenlaiset vanhat ja nuoret surffarit siellä vaelteli jointit suussa ja viinilaatikot kainalossa, eikä ketään meno tuntunut haittaavan. Hostelleissa asukkaat leipoivat spacecake-meininkejä ja jakelivat niitä halukkaille. Hostellien siisteys ja viihtyvyys olivat sen mukaiset, eikä se välttämättä paras vaihtoehto ollut tällaisille kunnollisille kohta kolmekymppisille (tai no Hannelella kai on vielä vähän matkaa..). :)





Nähtiin siellä jotain turistikohteitakin ja baarissa se Sveitsiläinen Severin, jonka kanssa Brisbanessa käytiin huvipuistossa. Mikäs sen todennäköisyys sitten on. Kuvitellaan nyt vaikka, että näkee jonkun muun maalaisen Tampereella ja menee käymään hänen kanssa Särkänniemessä joku päivä. Sen jälkeen ei ole kauheasti yhteydenpitoa kahteen ja puoleen kuukauteen ja sitten kun matkustat Valenciaan, missä menet random-baariin ja satut vain törmäämään samaan kaveriin. Tarvii varmaan pitää yhteyttä enemmän tästä eteenpäin.



Kolmen päivän Fremantle-seikkailun jälkeen palattiin Perthiin ja käytiin juoksemassa City to Surf-nimisessä juoksutapahtumassa 12 kilometrin lenkki 45 000 muun kanssa. Hyvin jaksettiin ja hauska tapahtuma oli kaiken kaikkiaan.





Nyt tässä kulutellaan vielä viimeinen päivä Australiassa, käydään syömässä kengurua, jos jostain löydetään ja huomenna siirrytään Singaporeen ja Aasian lämpöön. JEE!!!!


A ja H

Melbourne

Melbourneen saavuttiin huonosti nukutun bussiyön jälkeen ja kamppailtiin tiemme hostellille, joka oli noin puolen tunnin ratikkamatkan päässä keskustasta. Aamupäiväunien jälkeen käytiin kävelemässä kaupunki ympäri ja ennakko-odotukset täyttyivät. Museoiden, kirkkojen, ratikoiden, kapeiden katujen ja kaupungin läpi virtaavan joen seurauksena Melbournesta todellakin jää sellainen eurooppalainen kuva.
Keskusta nyt ei mikään ihmeellisin ollu, lähinnä se tarjosi runsaasti shoppailumahdollisuuksia sekä kalliin oloisia kahviloita ja ravintoloita.



Hostelli oli tällä kertaa yleis lay-outiltaan tosi hyvä ja parasta oli runsas ohjelmatarjonta. Joka päivälle oli tiedossa jotain aktiviteettia ja me käytimme tilaisuuden hyväksi ja painuimme paikallisen tv-visailu ohjelman nauhoituksiin. Ei nyt mitään valtavan ihmeellistä, mutta tulihan käytyä Australian tv:ssä. :)

Keli oli aina välillä hieman kolea ja sateinen ja menimmekin sadetta pakoon paikallisen museon Titanic-näyttelyyn. Näyttelyyn oli kasattu Titanicin hylystä nostettuja esineitä ja se oli rakennettu niin, että kävijät kulkivat koko Titanicin tarinan läpi aina rakennusvaiheesta ja lähdöstä, ykkösluokan hytteihin ja ravintoloihin sekä lopulta hyytävään loppuun. Erittäin vaikuttavasti rakennettu ja hieno näyttely. Aluksi sai vielä mukaan oman boarding passin, jossa kerrottiin yhden matkustajan tarina ja hänen vaiheita pystyi mahdollisuuksien mukaan seuraamaan ja lopulta ottamaan selvää mikä hänen kohtaloksi koitui.

Melbournen suosikki kaupunginosaksi nousi Collingwood, jonne alunperin menimme halpojen Outlet-myymälöiden perässä. Niitä ei kauheasti löytynyt, mutta sitäkin mukavampi, hieman rosoinen ja Australian mittapuulla erilainen kaupunginosa, jota kiersimme
innoissamme ympäri.





Antti voitti valtavalla kymmenen pokeripelin kokemuksella hostellin pokeriturnauksen ja palkinnoksi siitä saatiin skumppaa ja liput Melbournen korkeimman talon näköalatasanteelle. Ilmeisesti tämä tasanne on nyt sitten korkeammalla kuin Aucklandin sky towerin tasanne vaikka Uuden-Seelannin torni on korkeampi.....hauskaa kuinka nämä Aussit ja Uusi-Seelantilaiset jaksaa kinastella kaikesta.....Mentiin käymään siellä ilta-aikaan ja komeat näkymät oli joka suuntaan. Samalla reissulla käytiin vielä kuuluisalla Melbournen kasinolla, joka sijaitsee valtavan Crown-viihdekompleksin yhteydessä. On niin eri reissu vaan se sitten, kun kasinon antimista pääsee nauttimaan...nyt tyydyttiin sivustakatsojien ja ihmettelijöiden rooliin.





Melbourne on myös Aussifutiksen pääkaupunki ja yksi ottelu oli pakko päästä katsomaan. Paikallinen MCG-stadion vetää 100.000 katsojaa ja se peli, mikä nähtiin keräsi kunnioitettavan 52.000 ihmisen yleisön. Vähän jäi pelin hienoudet vielä hämärän peittoon, mutta kovasti täällä tuntuvat tykkäävän. Rugby kyllä edelleen suosikki näistä Australian ja Uuden-Seelannin peleistä on.



Melbournessa kaupunkikuljetus on järjestetty aivan poskettoman kalliilla ratikalla, mutta lipun ostoa on pakko suositella sillä meiltä ne tarkastettiin kahdesti kuuden päivän aikana...sakkoa napsahtaa 190 taalaa jos lippua ei ole eli ei muuta kun sen ostoon....



Pari viimeistä yötä hostellissa ei oikein sujunut, sillä saimme kämppäkavereiksemme kolme irlantilaista matkaansa aloittelevaa tyttöä, joiden mielestä hostellin dormissa saa tehdä mitä vaan, mihin aikaan tahansa ja riippumatta siitä, yrittääkö joku nukkua. Heräsimme siis useaan kertaan yön aikana kun tytöt päättivät tulla huoneeseen ryyppäämään ja kertomaan kuka tykkää kenestäkin pojasta....järkipuhe ei ja kauniit pyynnöt eivät tyttöihin tehonneet, joten pieneksi huutamiseksi ja kinasteluksihan se sitten meni....voi voi. Laskettiin tosiaan sitten seuraavana päivänä että 230 päivää on nyt matkustettu ja oltu 52 eri hostellissa ja suurimmaksi osaksi dormeissa...ihme, että nyt vasta kiristy hermo näinkin paljon.

Noh, ei siinä, yksi huono yö unohtuu aika nopeasti ja mieli oli kirkkaampi heti iltapäivästä. Lopulta lennettiin vielä Perthiin länsirannikolle ja Australian viimeinen viikko on käynnissä.

Sydney!

Cairnsin lämmöstä siirryttiin keväiseen ja viileään Sydneyyn. Kelit olivat aikaisesta ajankohdasta huolimatta kohtuulliset koko viikon ajan ja vain muutamana päivänä satoi ripauksen vettä, oikein kauniista kevätsäästäkin päästiin nauttimaan.

Muutama päivä käytettiin ihan puhtaasti turistinähtävyyksien kiertelemiseen. Kaikille tuttu Sydney Harbourin alue eli Oopperatalo, Harbour Bridge sekä Circular Quay tuli kuljettua ja kuvattua viikon aikana kaikista mahdollisista ilmansuunnista. Vaikka alueesta on nähnyt vuosien aikana vaikka kuinka monta kuvaa, niin kyllä se silti komeudessaan vähän pysäytti.







Toinen Sydneyn satama-alueista on komeasti viihdekäyttöön muutettu Darling Harbour, jonka alueella olleissa kahviloissa, kaupoissa ja museoissa pyörähdettiin useampana päivänä. Järjestettiinpä siellä myös komea ilotulitus-show, jota tietenkin oli pakko päästä katsomaan.



Normaaliin turistikierrokseen kuuluu myös kuuluisa Bondi-beach, jonne eräänä aurinkoisena, mutta tuulisena päivänä käytiin tutustumassa. Käveltiin samalla reissulla merenrannassa muutaman kilometrin kävelyreitti Coogee-rannalle. Komeita rantamaisemia kaikki tyynni, mutta ehkä keväinen hieman remontissa oleva ja tuulen takia suljettu Bondi ei kauhean hyvää kuvaa itsestään antanut.



Enemmän meitä miellytti täysin kaupungin toisella puolella oleva Manlyn ranta-alue, jossa ei kuitenkaan uskaltauduttu kylmähkössä kevätsäässä uimaan.

Yksi päivä käytettiin vesinokkaeläimen metsästykseen Taronga Zoossa ja nähtiin siellä myös monia muita mielenkiintoisia eläimiä sekä eläinvauvoja. Vauvoista nähtiin gorilla, simpanssi, norsu sekä Hannelen mielestä suloisin eli kääpiövirtahevon puolentoista kuukauden ikäinen poikanen. Koalat, kengurut, tasmanian tuholainen sekä vesinokkaeläinkin silmiin osui, mutta Australian suosikkieläimeksi nousi sympaattisen ja harmittoman oloinen vompatti. Käärmeet ei sen sijaan vieläkään ole kummankaan suosikkeja.







Ilta-aktiviteetteihin kuului Kings Crossin bilealueeseen tutustuminen. Muutaman korttelin aluetta mainostetaan Sydneyn vastineena Amsterdamin ja Hampurin Red Light-Districteille ja se epäonnistuu siinä tehtävässä kyllä surkeasti. Menoa riitti ihan mukavasti, mutta pääasiassa alue oli baareilla ja yökerhoilla täyttetty kadunpätkä, eikä edellämainittujen kaupunkien kaltaista menoa nähty lähellekkään.

Aurinkoisen kevätsään kunniaksi käytiin Botanic Gardensissa piknikillä usempaankin kertaan. Ensin keskenään ja sitten yhdessä Sydneyläisten Patrickin ja Chrissyn kanssa, jotka tapasimme ensimmäisen kerran Buenos Airesissa. Heidän kanssa kierreltiin vielä kaupunkia ja kuunneltiin paikallisten kommentit eri alueista sekä käytiin Royal Natural Park - nimisessä luonnonpuistossa kävelemässä, sekä tähän mennessä Australian hienoimmalla rannalla Burning Palmsilla.





Kaikki jäljelle jäänyt aika vietettiin joko hostellilla muiden asukkien kanssa tai vaelleltiin Sydneyn keskustaa ristiin rastiin.

Kaiken kaikkiaan hieno kaupunki ja yksi niistä paikoista, joissa viikko voi olla jopa liikaa, mutta vuosi aivan liian vähän. Lopulta tuli aika siirtyä Melbourneen ja vieläkin viileämpään kevääseen, jonne mentiin mukavalla 12 tunnin yöbussilla.

Antti ja Hannele

Cairns

Zumbaaaa!

Purjehtimisen jälkeen hypättiin taas auton kyytiin ja jatkettiin loputtoman pitkältä tuntuvaa matkaa kohti Cairnsia. Matkalla nukuttiin yksi yö Mission Beach-nimisessä paikassa, jossa yritettiin etsiä sademetsän keskeltä Cassoware-nimistä harvinaista lintua, mutta näkemättä jäi. Luonnontilassa eläviä kilpikonnia sen sijaan päästiin ihmettelemään.



ja Mission Beachin ranta



Matkalla pysähdyttiin myös uimaan vesiputouksen muodostamaan altaaseen, joka olisi jäänyt tekemättä ilman aboriginaalitytön kilttejä ohjeita. Meidän rohkeus ei altaaseen hyppäämiseen olisi riittänyt, mutta koska tyttö sen malliksi meille teki, niin pakko oli mennä perässä.



Lopulta saavuttiin Cairnsiin ja valittiin Lonely Planetin suosituksen mukaan majoitukseksi Gecko´s niminen hostelli. Hieman karut tilat, mutta muuten erittäin siistin oloinen. Yö paljasti kuitenkin karun totuuden ja Kallen ja Ninan sänky kuhisi luteita....nukkumisesta ei heillä tullut mitään ja yö oli muutenkin kurja. A ja H selvisivät ilman ötököitä. Tarina muuttuu mielenkiintoisemmaksi, kun aamulla asiaa ruvettiin selvittämään. Hostellin hieman lasittuinen silmin elämää seuraava omistaja sanoi, että huoneen vaihto on nyt paikallaan ja kaikki vaatteet pitäisi pestä eli tuokaa ne 12 jälkeen pesutupaan. Me ymmärsimme tämän niin, että hostelli maksaa pesun ja kuivauksen. Kun Kalle palasi vaatteiden pesun kanssa keskustelemaan asiasta, menetti hostellimies täysin malttinsa, käski pitämään suun kiinni, lopettamaan höpöttämisen ja uhkasi muuten vetää Kallea turpaan....siinä sitä paikallista asiakaspalvelua. Perehdyttiin vasta jälkikäteen tripadvisorin kautta hostellin arvioihin ja uhkauksia mies oli jaellut jo aiemminkin ja useasti. Vaihdoimme hostellia yhden yön jälkeen ja Kalle toimitti viralliset valitukset Australian turismi viranomaisille. Sellainen seikkailu.

Cairns ei muuten kauheasti sytyttänyt, matkatoimistoja ja turistikrääsä myymälöitä, japanilaisturisteja ja ranskalaisia. Alunperin ajateltiin, että voitaisiin jäädä sinne vähäksi aikaa töihin, mutta realiteetit iskivät vastaan aika nopeasti. Tajusimme olevamme 3000 kilometrin päässä Sydneystä ja 3700kilometrin päässä Melbournesta mistä seuraava lentomme piti olla. Laskettiin, että kaikkine siirtymisineen ja työnhakuineen meille jäisi niin pari-kolme viikkoa aikaa tehdä töitä = työnantajat ei ole innoissaan. Halvimmaksi tavaksi päästä Sydneyyn tuli lentää Qantasilla ja samalla päivittää loppumatkan lennot. Aikaistettiin samalla Aasiaan menoa parilla viikolla. Vuodatetaan tästä Australian backpacker työkulttuurista vaikka seuraavassa tekstissä.

Cairnsissa oli kuitenkin lämmintä ja aurinkoista, hieno ranta sekä mahtavat grillausmahdollisuudet, joten muutama päivä kului kuin siivillä. Kalle ja Nina hyppäsivät laskuvarjohypyt ja käytiin myös Kurandan viidakkokylässä päiväretkellä.







Puistossa järjestettiin myös pari kertaa ilmaista Zumbaa niin mentiin sinne sitten mukaan pyörimään.....kuuma tuli.





Antti ja Hannele

Täydelliset kaksi päivää

Miten viettää kaksi täydellistä vuorokautta. Tässä opas kaikille asiasta kiinnostuneille.

Ensimmäisenä hommaa itsesi ja seurueesi Australian itärannikon Airlie Beachille ja etsi paikallinen matkatoimisto ja varaa Whitsunday Island purjehdus. Erityisesti näin "talviaikaan" toimistoissa on tarjolla erittäin edullisia äkkilähtöjä näille melkein all-inclusive risteilyille. Whitsunday on ison valliriutan alueella sijaitseva saariryhmittymä, osa nykyajan seitsemää ihmettä ja yksi maailman kauneimmista alueista.



Purjehduksia alueelle tekee parikymmentä eri yritystä, mutta me varasimme kahden päivän matkan Emperor Wings -nimisen firman Wings 2 nimiselle katamaraanille kaksisataa taalaa alle ohjehinnan.

Päivä 1

Purjehdus starttasi 20 muun matkaajan kanssa puolen päivän aikaan aluksen lastaamisella, petien etsimisellä, alkubriiffillä ja muilla infoilla. Tämän jälkeen oli vuorossa lounas eli valmiita maukkaita kanawrappeja asiaan kuuluvine lisukkeineen, jonka jälkeen siirryttiin katamaraanin kannelle nauttimaan tyynenmeren maisemista. Iltapäivän auringonoton keskeytti laivahenkilökunnan pitämä lyhyehkö snorklausinfo, jonka jälkeen aloitettiin sukellusinfo ensi kertaa sukeltaville.

Sukellusinfossa käsiteltiin muutama perusasia ennenkuin sen keskeytti sadan metrin päähän aluksesta eksynyt ryhävalas.....kaikki ryntäsimme tietenkin ulos laivan kapiinista ja ihmettelimme tuota valtavaa merieläintä, joka lähimmillään kävi 20 metrin päässä meistä. Kaiken kaikkiaan kapteeni laski 7 ryhävalasta muutaman sadan metrin alueella.....aivan käsittämätön tuuri, sillä ihmiset maksavat useita satasia vain valaan näkemisestä ja meille se sattui saapumaan mukavana bonuksena.

Valaan ihmettelyn jälkeen saatiin sukellusinfo tohkeissamme vietyä loppuun ja oltiinkin saavuttu kauniiden Whitsunday Islandien läheisyyteen ja ensimmäiselle sukellus/snorklaus paikalle. Pukeuduimme märkäpukuihin ja muihin sukellusvarusteisiin kauhun ja innon sekaisin tuntein, ja siirryimme kumiveneellä rantaan suorittamaan intro-sukelluksen pieniä taitotestejä.



Rinnan syvyisessä vedessä harjoittelimme sitten hengittämistä regulaattorin läpi, lasien sisään joutuneen veden poistamista, regulaattorin etsimistä, jos se sattuisi hukkumaan, sekä muutamia muita perusjuttuja. Tämän jälkeen aloitimme sukeltamisen ja seurasimme ohjaajaamme vedenalaiseen maailmaan.





Uskomaton kokemus vaellella kalojen seassa, ihmetellen koralleja ja muuta vedenalaista maailmaa ja painua vain koko ajan syvemmälle. Kalle joka on jo usemman kerran sukeltanut hallitsi liikkeet veden alla jo kohtuullisesti, kun taas Antti painui suurimman osan ajasta hallitsemattomasti pohjaa kohti kuin kivi. Hannelen ongelma oli päinvastainen ja liian pienen painovyön vuoksi hän oli koko ajan nousemassa pintaa kohti, mutta ohjaajan kädestä kiinnipitäen tästäkin selvittiin. Ensimmäinen sukelluksemme kesti kaiken kaikkiaan 30 minuuttia, se tuntui kestävän 5, sillä ajantaju sekä suuntavaisto menivät iloisesti heti sekaisin.

Sukelluksen jälkeen nautittiin juustolautaselta välipalaa ja purjehdittiin rauhalliseen poukamaan nauttimaan grillikana-illallinen, juotiin viiniä tähtitaivaan alla. Opeteltiin Argentiinalaista tangoa, juteltiin mauiden matkaajien kanssa ja siirryttiin lopulta väsyneinä yöpuulle.

Päivä 2

Aamulla aikainen herätys, katettu aamupala tuoreilla hedelmillä, sukelluspuku niskaan ja Nemon etsintään. Kalle ja Antti sukelsivat ja tytöt keskittyiväyt snorklaamiseen. Nemo kavereineen sukeltamalla löytyi ja korallimaisemat sekä useat eri kalalajit takasivat, että molemmilla tekniikoilla näkymät olivat unohtumattomat. Aamu-uintien jälkeen siirryimme muutaman kilometrin päähän uuteen sukelluspaikkaan, jossa toistimme aamun ohjelman.

Auringon paistaessa siirryimme lounaalle ja kapteeni purjehti meidät saman aikaisesti maailman toiseksi hienoimmalle rannalle eli Whitehaven beachille (National geographicin äänestys). Rantaa on kauhean vaikea kuvailla, mutta kuvat kertokoon enemmän.











Iltapäivä vietettiin rannalla loikoillen ja illaksi palattiin alukselle ja purjehdittiin vielä muutaman tunnin matka seuraavaan yöpaikkaan. Matkalla ihailimme jälleen kerran valaita, joskin hieman kauempaa tällä erää, auringonlaskua ja pilvetöntä tähtitaivasta laivan kannelta. Illalla tarjoiltiin vielä päivällinen ja täydellinen päivä oli paketissa.

Päivä 3

Aamulla jälleen sukelleltiin (Kalle) ja snorklailtiin (muut) ison valliriutan korallimaisemissa. Aamu-uinnin jälkeen nautiskeltiin vielä aamupalaa ja aloiteltiin matka kohti koti-satamaa. Mukavassa auringonpaisteessa seilattiin kolmen tunnin matka takaisin arkisempaan maalla elämiseen, saatiin diplomit intro-sukelluksen onnistuneesta suorittamisesta ja vaihdettiin kuulumisia muiden matkaajien kanssa.





Illalla meidän hostellin alakerran ravintolassa vielä nautittiin koko reissuporukan voimin päivällinen ja nostettiin maljoja useamman kuin kerran onnistuneen reissun kunniaksi.

Odotukset reissun suhteen etukäteen olivat erittäin korkealla ja voi rehellisesti sanoa, että kaikki ne ylittyi moninkertaisesti. Täydellistä.

Täydellisen reissun resepti:

Whitsunday Islands
Hyvä yhtiö, vene, henkilökunta
Loistavaa ruokaa monta kertaa päivässä
Mahtava matkaseura (niin omat kuin uudet tuttavuudetkin)
Auringonpaiste ja 25 lämmintä
Sukellusta ja snorklausta
Nemoja
Valaita
Maailman toiseksi paras ranta
Auringonotto ja hengailu laivan kannella
Turkoosi vesi ja valkoinen hiekka
Uusia kokemuksia

Että sellainen.........

A ja H ja K ja N

Agnes Water / Town of 1770

Päivää!

Australian kansallishupia tuntuu olevan Rugbyn ja Aussifutiksen seuraamisen lisäksi tietenkin oluenjuonti sekä surffaus... Kolmea ensimmäistä on jo tässä reissun aikana tullut tehtyä, joten jäljelle jäi ainoastaan surffaus.

Kolmen päivän hiekkadyyniajelun ja leirielämän jälkeen karavaanimme suuntasikin Agnes Water nimiseen paikkaan, jossa tietojemme mukaan olisi tarjolla hyviä aaltoja sekä halpoja surffikursseja.

Hyvin nukutun yön jälkeen vaelsimme paikallisen surffauskoulun pihalle ja ilmoittauduimme kolmen tunnin alkeiskurssille. Kohtuulliseen 17 taalan hintaan kuului kaikki varusteet sekä kolmen tunnin opetus. Kääriydyimme märkäpukuihin ja kannoimme laudat komealle rannalla ja aloitimme surffausuramme.



Aluksi kuivaharjoiteltiin surffilaudalla "melomista" eli kuinka surffilautaa saa liikuteltua makaamalla siinä mahallaan (joku surffaaja voisi korjata näitä termejä jos ovat väärin), kuinka odotellaan oikeaa kohtaa aallosta ja kuinka siinä oikeassa kohdassa noustaan seisomaan laudan päälle joko tyylillä a tai tyylillä b. Jo harjoitteluvaiheen aikana hiki virtasi ja surffaajien hyvien vartaloiden salaisuus alkoi selvitä.





Kun kuivaharjoittelusta oli selvitty siirryttiin itse aalloille...eihän se nyt ollenkaan niin yksinkertaista ollut kuin kuivalla maalla, mutta puolitoista tuntia melottiin itseämme rannasta poispäin, odoteltiin hyviä aaltoja, melottiin aaltojen mukana ja toivottiin että ehditään nousemaan pystyyn oikeaan aikaan ja keikkumaan laudan ja aallon päällä mahdollisimman pitkään.

Halvan hinnan haittapuolena oli se, että moni moni muukin oli päättänyt aloittaa surffaamisen juuri täällä ja rannalla olikin yhtäkkiä kolmekymmentä innokasta surffaajan alkua, joiden seassa ensimmäisten surffausaskeleiden ottaminen ainoastaan vaikeutui.

Pitkällisen yrittämisen jälkeen muutamia surffaamiseksi laskettavia suorituksia nähtiin ja hauskaa oli koko rahan edestä. Ehdottomasti kokeilemisen arvoista urheilua ja on se vaan harmi ettei Suomessa mitään kauhean hyviä paikkoja surffaamiselle taida löytyä. Noh eiköhän sitä tässä vielä reissun aikana täällä tai jonkun muun meren rannalla tule kokeiltua.




Antti ja Hannele feat. Kalle ja Nina