Melbourne

Melbourneen saavuttiin huonosti nukutun bussiyön jälkeen ja kamppailtiin tiemme hostellille, joka oli noin puolen tunnin ratikkamatkan päässä keskustasta. Aamupäiväunien jälkeen käytiin kävelemässä kaupunki ympäri ja ennakko-odotukset täyttyivät. Museoiden, kirkkojen, ratikoiden, kapeiden katujen ja kaupungin läpi virtaavan joen seurauksena Melbournesta todellakin jää sellainen eurooppalainen kuva.
Keskusta nyt ei mikään ihmeellisin ollu, lähinnä se tarjosi runsaasti shoppailumahdollisuuksia sekä kalliin oloisia kahviloita ja ravintoloita.



Hostelli oli tällä kertaa yleis lay-outiltaan tosi hyvä ja parasta oli runsas ohjelmatarjonta. Joka päivälle oli tiedossa jotain aktiviteettia ja me käytimme tilaisuuden hyväksi ja painuimme paikallisen tv-visailu ohjelman nauhoituksiin. Ei nyt mitään valtavan ihmeellistä, mutta tulihan käytyä Australian tv:ssä. :)

Keli oli aina välillä hieman kolea ja sateinen ja menimmekin sadetta pakoon paikallisen museon Titanic-näyttelyyn. Näyttelyyn oli kasattu Titanicin hylystä nostettuja esineitä ja se oli rakennettu niin, että kävijät kulkivat koko Titanicin tarinan läpi aina rakennusvaiheesta ja lähdöstä, ykkösluokan hytteihin ja ravintoloihin sekä lopulta hyytävään loppuun. Erittäin vaikuttavasti rakennettu ja hieno näyttely. Aluksi sai vielä mukaan oman boarding passin, jossa kerrottiin yhden matkustajan tarina ja hänen vaiheita pystyi mahdollisuuksien mukaan seuraamaan ja lopulta ottamaan selvää mikä hänen kohtaloksi koitui.

Melbournen suosikki kaupunginosaksi nousi Collingwood, jonne alunperin menimme halpojen Outlet-myymälöiden perässä. Niitä ei kauheasti löytynyt, mutta sitäkin mukavampi, hieman rosoinen ja Australian mittapuulla erilainen kaupunginosa, jota kiersimme
innoissamme ympäri.





Antti voitti valtavalla kymmenen pokeripelin kokemuksella hostellin pokeriturnauksen ja palkinnoksi siitä saatiin skumppaa ja liput Melbournen korkeimman talon näköalatasanteelle. Ilmeisesti tämä tasanne on nyt sitten korkeammalla kuin Aucklandin sky towerin tasanne vaikka Uuden-Seelannin torni on korkeampi.....hauskaa kuinka nämä Aussit ja Uusi-Seelantilaiset jaksaa kinastella kaikesta.....Mentiin käymään siellä ilta-aikaan ja komeat näkymät oli joka suuntaan. Samalla reissulla käytiin vielä kuuluisalla Melbournen kasinolla, joka sijaitsee valtavan Crown-viihdekompleksin yhteydessä. On niin eri reissu vaan se sitten, kun kasinon antimista pääsee nauttimaan...nyt tyydyttiin sivustakatsojien ja ihmettelijöiden rooliin.





Melbourne on myös Aussifutiksen pääkaupunki ja yksi ottelu oli pakko päästä katsomaan. Paikallinen MCG-stadion vetää 100.000 katsojaa ja se peli, mikä nähtiin keräsi kunnioitettavan 52.000 ihmisen yleisön. Vähän jäi pelin hienoudet vielä hämärän peittoon, mutta kovasti täällä tuntuvat tykkäävän. Rugby kyllä edelleen suosikki näistä Australian ja Uuden-Seelannin peleistä on.



Melbournessa kaupunkikuljetus on järjestetty aivan poskettoman kalliilla ratikalla, mutta lipun ostoa on pakko suositella sillä meiltä ne tarkastettiin kahdesti kuuden päivän aikana...sakkoa napsahtaa 190 taalaa jos lippua ei ole eli ei muuta kun sen ostoon....



Pari viimeistä yötä hostellissa ei oikein sujunut, sillä saimme kämppäkavereiksemme kolme irlantilaista matkaansa aloittelevaa tyttöä, joiden mielestä hostellin dormissa saa tehdä mitä vaan, mihin aikaan tahansa ja riippumatta siitä, yrittääkö joku nukkua. Heräsimme siis useaan kertaan yön aikana kun tytöt päättivät tulla huoneeseen ryyppäämään ja kertomaan kuka tykkää kenestäkin pojasta....järkipuhe ei ja kauniit pyynnöt eivät tyttöihin tehonneet, joten pieneksi huutamiseksi ja kinasteluksihan se sitten meni....voi voi. Laskettiin tosiaan sitten seuraavana päivänä että 230 päivää on nyt matkustettu ja oltu 52 eri hostellissa ja suurimmaksi osaksi dormeissa...ihme, että nyt vasta kiristy hermo näinkin paljon.

Noh, ei siinä, yksi huono yö unohtuu aika nopeasti ja mieli oli kirkkaampi heti iltapäivästä. Lopulta lennettiin vielä Perthiin länsirannikolle ja Australian viimeinen viikko on käynnissä.