Krabi - Koh Phi Phi

Lipeltä jatkettiin matkaa kohti pohjoista ja kuuleman mukaan tämän Thaimaan puolen kauneinta saarta Koh Phi Phiä. Matkalle sattui Krabin ja Ko Lantan suositut lomakohteet, joista pysähdyimme sitten Krabille muutamaksi päiväksi ennen kuin lauttailtiin Phi Phille.

Krabilla päädyttiin yöpymään sopivassa budjettiratkaisussa Noppharatthara-rannalla. Ao Nangin kiireisemmälle rannalle oli kymmenen minuutin kävelymatka eli ihan kohtuullisen etäisyyden päästä löydettiin kohtuuhintainen majoitus.

Ao Nangillahan sitten pärjäsi ihan mukavasti kotimaisella kielellä. Pukumyyjät, kauppiaat, tarjoilijat ja taksikuskit olivat kaikki perus lomakohdetyyliin opetelleet muutaman tärkeimmän lauseen suomeksi ja niitä aika aktiivisesti myös käyttivät. :)

Ei sitten ostettu pukua. Yhden hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin sitten tutustumaan rantoihin ja ei se ole ollenkaan ihme, että sieltä pohjolasta tänne lennetään sillä komeita ja viihtyisiä ne kyllä olivatkin. Eniten vietetiin aikaa Rai Leh tai Railley-beachillä ja ihmeteltiin jylhiä maisemia ja kalliokiipelijöitä auringonoton lomassa.





Toisena päivänä lähdettiin snorklaus/kajakointi reissulle Hongin saarelle ja kuvat sitten kertokoon enemmän. Snorklaamiseen ei kauhean hyvää näkyvyyttä ollut, mutta muuten kannatti kyllä... :)











Phi Phin saaret löytyy Krabin ja Phuketin välistä noin suunnilleen ja yleisesti niitä tosiaan pidetään Andaman-meren komeimpina. Lautta vei meidät isommalle Phi Phin saarista, jonka kaikki rakennukset valittettavasti tsunami aikanaan oli vienyt mukanaan, joten kohtuullisesn uutta ja keskeneräistäkin monin paikoin vielä oli. Asetuttiin aivan rannan tuntumassa olevaan bungalowiin ja todettiin sitten myöhemmin yöllä, että Apache niminen beach bar oli sitten käytännössä meidän parvekkeella....no mikäs siinä oli diskon ääniä yhden aikaan yöllä kuunnella ja kahdelta siellä jo meno alkoi hiipua eli ei mikään täydellinen katastrofi.





Pieni saarihan tuo oli ja aika nopeasti sen käveli ympäri, paljon hyviä ravintoloita ja iltaiseen aikaan hyvinkin bilepainotteista...mukavasti viety tätä bucket kultturia eteenpäin kun sai jo ostettua valmiit sekoitukset omassa ämpärissään.



Yhden sadepäivän jälkeen käytiin vielä katsastamassa puolalais-israelilaisen ryhmän mukana pienempi Phi Phin saarista ja sieltä löytyi ehkä tähän mennessä reissun hienoin yksittäinen paikka Pi Leh - Bay.







Matka sitten vielä jatkui Maya - Baylle, jolla tuo kaikkien reppureissaajien kulttielokuva the Beach on kuvattu. Täällä se Leopardi Caprio, jossain vaelteli.





Eikä sitten muuta kuin nokka kohti Phukettia.





A ja H

Koh Lipe

Näin monsuunin aikaan ja turismin kannalta hiljaisempaan sesonkiin täällä Andaman merellä on tuota lauttaliikennettä aika lailla tosiaan supistettu ja hieno suunnitelmamme loikkia saarelta toiselle aina Penangilta Phukettiin asti ei sitten onnistunutkaan. Jouduttiin Langkawilta kiertämään mantereen eli Pakbara Bayn kautta Koh Lipen saarelle, mutta eipä tuohon matkaan siltikään mennyt kuin nelisen tuntia.

Koh Lipestähän ei sitten etukäteen tiedetty muuta kuin, että kaunis paikka pitäisi olla kyseessä ja hiljaista ja halpaa tähän aikaan vuodesta. Mitenköhän sitä nyt sitten kuvien lisäksi kuvailisi. Aika lailla suuren turismin kynnyksellä. Turisteja ei kauheasti näkynyt, mutta kaikki paikat oli täynnä rakennustyömaita, joissa uudet bungalowit, ravintolat ja kahvilat nousevat täyttämään jokaisen tyhjän kolon pienellä saarella. Lisäksi kaikenlainen siivoustoiminta oli pysäytetty hiljaiseksi ajaksi, joten kaikki rannat olivat täynnä meren mukanaan tuomia pulloja ynnä muita roskia. Näkymä majoituksesta oli kuitenkin ihan kohtuullinen :)



Muutama hieno rantakin onneksi löydettiin ja loppuaika snorklattiin ympäri saarta ja käytiin vielä veneilemässä muutamalla kauemmalla saarellakin.



Kaiken kaikkiaan viisi yötä siellä hengailtiin ja mukavaa oli. Saarella oli auki muutama mutta vain yksi erinomainen ravintola, jota mukava pariskunta piti oman kotitalonsa pihalla, meren rannassa. Näkymä ravintolan pihalta oli mukava.



Siellä syötiin joka päivä, juteltiin omistajien kanssa ja tutustuttiin Thaimaalaiseen kotikeittiöön ja sen antimiin.

Saaren ainoassa baarissa käännettiin ilmaisten juomien eteen matkailuesite suomeksi ja kyseltiin suomalaiselta Patrikilta vinkkejä loppumatkaksi.

Yhdellä hostellilla oli terassilla yksi päivä neljä viikkoa vanhoja koiranpentuja. Osa porukasta saattoi niihin vähän hurahtaa ja mukavasti meni hetki niiden kanssa leikkiessä..



Nopeasti meni aika ja hyvin viihdyttiin.

Tällainen lyhyt ja sekava teksti, kirjoitellaan taas enemmän kun löydetään inspiraatiota, hyviä kuvia ja toimiva netti.

A ja H

Pulaut Penang ja Langkawi

Ja taas mennään!

Perhentianin paratiisista hypättiin vauhdikkaan moottoriveneen kyydillä mantereelle ja otettiin kyyti pienellä minibussilla länsirannikolle ja Penangin saarelle. Penang ei varsinaisesti mikään rantakohde ole ja lähinnä sieltä löytää paljon Melaka-ajan kulttuuria, vanhoja kirkkoja ja rakennuksia brittien jäljeltä sekä ison kiinalaisten kauppiaiden rakentaman rakennusten verkoston. Pääpaikkana siellä on Unescon perintökohteeksikin nimetty Georgetownin kaupunki.



Täytyy sanoa, että pieni shokkihan tuo oli autottoman Perhentianin jälkeen, mutta kummasti sitä pienen aasialaiskaupungin liikennekaaokseen taas totuttiin. Pari yötä saarella vietettiin ja mitähän siitä nyt kertoisi. Pari hienoa vanhan ajan rakennusta tuli vastaan, hyvää intialaista ruokaa, sekä mahdollisuus hankkia pidennetty viisumi halvalla, mutta virallisesti Thaimaaseen. Alla kuvia 1900-luvun vaihteen kiinalaisen rikkaan miehen kodista.







Paras kohta oli kuitenkin kun vaellettiin sattumalta kaupungin rannalla sijaitsevalle esplanadille ja päädyttiin jotenkin ihmeellisesti keskustelemaan paikallisen vanhemman rouvashenkilön kanssa hänen perheestään, meidän Suomessa olevista sukulaisista, Malesian koulujärjestelmästä, kaikesta muusta erikoisesta sekä musliminaisten pukumuodista. Tämän kevään muotivärejä voi tuosta jokainen sitten tutkailla.



Lopulta oli aika jättää Penangin suurin kaupunki ja hypätä lauttaan, joka vei meidät jo 80-luvulta asti paikallisten kanariansaarina toimineen Langkawin maisemiin. Matka taittui kohtuullisen modernilla lautalla kolmessa tunnissa ja paikalliseen tapaan kun ilmastointi löytyi oli se säädettävä täysille. Pakkauduttiin sitten huppareihin, saaleihin ja kaikkiin muihin pitkähihaisiin ja yritettiin vältellä ilmastointiflunssaa. Ilmastoinnin täysillä pitämisen lisäksi toinen huomiota kiinnittävä asia on seuraava: kaikilla ihmisillä on aikaa istua kahvilla kaksi tuntia, maata riippukeinussa sen jälkeen pari tuntia lisää, syödä illalla kolmen tunnin lounas ja herätä aamulla vasta yhdeksän jälkeen, miten tämä kaikki on mahdollista......liikenteessä ei hukata sekuntiakaan. Kun paikalliset saavat jonkun moottorilla kulkevan pelin käsiinsä aiemmin mainittu maltti häviää mystisesti jonnekin ja kaikilla on valtava kiire. Mielenkiintoista, mutta jännittävää.

Langkawi oli juuri sitten se mitä odotettiin. Kauniita rantoja, kauniita maisemia, huonosti ylläpidettyä infrastruktuuria, tuhansittain turisteja, krääsämyymälöitä, vesijettivuokraamoja, pukuliikkeitä, ravintoloita, pizzerioita, matkatoimistoja ja kaikkea muuta mitä matkaaja saattaa haluta ja paljon sellaista mitä ei edes tiennyt haluavansa.







Vuokrattiin yhtenä päivänä moottoripyörä päiväksi ja ajeltiin saarta ympäri ja löydettiin hienoja ja rauhallisia paikkoja, eksyttiin viidakkoon hetkeksi, laskettiin luonnon vesiputouksen vesiliukumäkeä ja syötiin kotikeittiöstä malesialaista kanaa.









Moottoripyörää täällä ei saa ilman kansainvälistä moottoripyöräkorttia vuokrata, mutta raha puhuu ja joku on aina valmis sellaisella 10 ringittiä kalliimalla (2,5 euroa) hinnalla sellaisen vuokraamaan.



Loppuaika maattiin Cenang-Beachillä ja selviteltiin miten päästään lautalla Koh Lipelle Thaimaaseen. Sinne suuntamme heti huomenna ja sesonkiaikana 55 minuutin matkaan pikaveneellä menee näin paikallisen monsuunin (max 2 h sadetta per päivä) aikaan viitisen tuntia kun joudumme kiertämään mantereen kautta.

Lisähupia toi Geckos Guesthousen (Kallelle ja Ninalle terveisiä, tämä oli ihan mukava) pihalla vaeltanut eläintarha: pari apinaa, kissoja ja kissanpentuja, kanoja, kaloja altaassa, pilveä polttavia vieraita ja rupikonnia nähtiin enemmän kuin omiksi tarpeiksi.



Antti ja Hannele

Paratiisi nimeltä Pulau Perhentian

Cameron highlandseiltä haluttiin jonnekin saarelle vaan makaamaan ja rentoutumaan. Niimpä jatkoimme matkaa Perhentian saarelle. Perhentianiin kuuluu itse asiassa kaksi saarta, iso ja pieni. Erään espanjalaispariskunnan suosittelmana me suuntasimme isolle saarelle.

Majoitus löytyi heti meren rannasta, saatiin kahden hengen pikku mökki rantanäkymällä. Ihana vanhan ajan mummonmökki punaisilla kukkalakanoilla ja pikkuterassilla. Rannalla oli vain muutamia majoituspaikkoja ja muutamia ravintoloita. Yksi pieni tuliaisliikekin löytyi, mutta se ei ollut suurimmaksi osaksi aikaa edes auki.



Päiväohjelmana ensimmäisenä päivänä käveltiin saaren yhden kulman yli uudelle rannalle. Oltiin rannalla ihan kaksin. Nautittiin auringosta ja turkoosista vedestä.





Toisen päivän ohjelma oli kävellä saaren läpi Paradise beachille. Paikka oli kyllä nimensä veroinen. Ihan mahtava ranta! Maattiin auringossa, uitiin ja siirryttiin palmun alla varjoon makaamaan, kun aurinko kävi liian kuumaksi. Lisäksi paikalla nähtiin ei niin paratiisimaisia kahden metrin pituisia liskoja.








Kolmannen päivän ohjelmana oli snorklausta. Mentiin paikallisen pojan kanssa veneellä kolmeen eri snorklauskohteeseen, Coral point, Fish point ja Shark point. Ekalla paikalla nähtiin hienoja koralleja ja värikkäitä kaloja. Fish pointilla opaspojalla oli mukana leipää. Kun sitä otti palan käteen vedessä, kalat tulivat sitä kädestä asti kuhisten syömään. Kahden ensimmäisen paikan aikana opaspoika oli kalastanut eka leipäpalalla pikkukalan, pikkukalalla isomman ja lopulta haiden lempikalan. Shark pointilla opaspoika tuli veteen kalastetun kalan kanssa, jolla saatiin houkuteltua hait paikalla. Parhaimmillaan meitä piiritti vedessä neljä puolitoista metristä haita. Oli aika jännittävää!!







Alun perin meidän oli tarkoitus viipyä saarella vain kaksi yötä, mutta päädyttiin olemaan neljä, kun paikka oli vain niin hieno! Ihanan rauhallista, 35 astetta lämmintä, vesi turkoosia ja lämmintä, hienoja rantoja, tosi hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä ja nähtiin jopa apinoita mökkien takana!





Jos joku on joskus tulossa Malesiaan, niin voidaan ehdottomasti suositella tätä paratiisisaarta! Yksi hienoimpia paikkoja tämän vuoden aikana!

H ja A

Niin ja loppuun vielä isot onnittelut Villelle ja Katille. Oli täällä paratiisisaari tai ei niin oltaisiin teidän häissä haluttu paikalla olla.

Cameron highlands

Kuala Lumpurista lähdettiin bussilla Cameron highlandseille. Bussin piti lähteä tasan yhdeltä, mutta matkaan päästiin vasta 40 minuutin kuluttua, kun bussi oli saatu myytyä täyteen. Onneksi bussissa oli luksuspenkit ja ilmastointi niin odottelu sujui mukavasti. Cameron highlandseillä mentiin Tanah Rata nimiseen pikkukaupunkiin.

Cameronin ylängöllä (1500m korkeudessa) oli mukavan viileää Kuala Lumpurin kuumuuden jälkeen. Kauheasti itse kaupungissa ei ole nähtävää, joten otettiin päiväretki lähialueille. Aamulla lähdettiin liikkeelle ja käytiin katsastamassa paikallisia teeplantaaseja. Valtavia peltoja ja bangladeshilaisia työntekijöitä leikkaamassa teenlehtiä pensaista. Aika rankan näköistä hommaa. Vierailtiin myös paikallisessa teetehtaassa maistamassa teetä ja katselemassa teentekoprosessia.





Teeplantaasin jälkeen käytiin katsomassa kyseisen ylängön korkein kohta ja lyhyt viidakkovaellus.



Iltapäivällä vuorossa oli hyönteis- ja perhostila. Siellä pääsi pitämään kädessä kaikkia ötököitä. Antti piti kädessä jopa skorpionia (myrkyllinen, mutta ei tappava :).





Lopuksi käytiin vielä aboriginaalikylässä katsomassa paikallista elämää. Aika alkeellisen näköistä oli.





Cameron highlandseillä meille riitti kaksi yötä, jonka jälkeen jatkettiin Perhentian saarelle.