Pulaut Penang ja Langkawi

Ja taas mennään!

Perhentianin paratiisista hypättiin vauhdikkaan moottoriveneen kyydillä mantereelle ja otettiin kyyti pienellä minibussilla länsirannikolle ja Penangin saarelle. Penang ei varsinaisesti mikään rantakohde ole ja lähinnä sieltä löytää paljon Melaka-ajan kulttuuria, vanhoja kirkkoja ja rakennuksia brittien jäljeltä sekä ison kiinalaisten kauppiaiden rakentaman rakennusten verkoston. Pääpaikkana siellä on Unescon perintökohteeksikin nimetty Georgetownin kaupunki.



Täytyy sanoa, että pieni shokkihan tuo oli autottoman Perhentianin jälkeen, mutta kummasti sitä pienen aasialaiskaupungin liikennekaaokseen taas totuttiin. Pari yötä saarella vietettiin ja mitähän siitä nyt kertoisi. Pari hienoa vanhan ajan rakennusta tuli vastaan, hyvää intialaista ruokaa, sekä mahdollisuus hankkia pidennetty viisumi halvalla, mutta virallisesti Thaimaaseen. Alla kuvia 1900-luvun vaihteen kiinalaisen rikkaan miehen kodista.







Paras kohta oli kuitenkin kun vaellettiin sattumalta kaupungin rannalla sijaitsevalle esplanadille ja päädyttiin jotenkin ihmeellisesti keskustelemaan paikallisen vanhemman rouvashenkilön kanssa hänen perheestään, meidän Suomessa olevista sukulaisista, Malesian koulujärjestelmästä, kaikesta muusta erikoisesta sekä musliminaisten pukumuodista. Tämän kevään muotivärejä voi tuosta jokainen sitten tutkailla.



Lopulta oli aika jättää Penangin suurin kaupunki ja hypätä lauttaan, joka vei meidät jo 80-luvulta asti paikallisten kanariansaarina toimineen Langkawin maisemiin. Matka taittui kohtuullisen modernilla lautalla kolmessa tunnissa ja paikalliseen tapaan kun ilmastointi löytyi oli se säädettävä täysille. Pakkauduttiin sitten huppareihin, saaleihin ja kaikkiin muihin pitkähihaisiin ja yritettiin vältellä ilmastointiflunssaa. Ilmastoinnin täysillä pitämisen lisäksi toinen huomiota kiinnittävä asia on seuraava: kaikilla ihmisillä on aikaa istua kahvilla kaksi tuntia, maata riippukeinussa sen jälkeen pari tuntia lisää, syödä illalla kolmen tunnin lounas ja herätä aamulla vasta yhdeksän jälkeen, miten tämä kaikki on mahdollista......liikenteessä ei hukata sekuntiakaan. Kun paikalliset saavat jonkun moottorilla kulkevan pelin käsiinsä aiemmin mainittu maltti häviää mystisesti jonnekin ja kaikilla on valtava kiire. Mielenkiintoista, mutta jännittävää.

Langkawi oli juuri sitten se mitä odotettiin. Kauniita rantoja, kauniita maisemia, huonosti ylläpidettyä infrastruktuuria, tuhansittain turisteja, krääsämyymälöitä, vesijettivuokraamoja, pukuliikkeitä, ravintoloita, pizzerioita, matkatoimistoja ja kaikkea muuta mitä matkaaja saattaa haluta ja paljon sellaista mitä ei edes tiennyt haluavansa.







Vuokrattiin yhtenä päivänä moottoripyörä päiväksi ja ajeltiin saarta ympäri ja löydettiin hienoja ja rauhallisia paikkoja, eksyttiin viidakkoon hetkeksi, laskettiin luonnon vesiputouksen vesiliukumäkeä ja syötiin kotikeittiöstä malesialaista kanaa.









Moottoripyörää täällä ei saa ilman kansainvälistä moottoripyöräkorttia vuokrata, mutta raha puhuu ja joku on aina valmis sellaisella 10 ringittiä kalliimalla (2,5 euroa) hinnalla sellaisen vuokraamaan.



Loppuaika maattiin Cenang-Beachillä ja selviteltiin miten päästään lautalla Koh Lipelle Thaimaaseen. Sinne suuntamme heti huomenna ja sesonkiaikana 55 minuutin matkaan pikaveneellä menee näin paikallisen monsuunin (max 2 h sadetta per päivä) aikaan viitisen tuntia kun joudumme kiertämään mantereen kautta.

Lisähupia toi Geckos Guesthousen (Kallelle ja Ninalle terveisiä, tämä oli ihan mukava) pihalla vaeltanut eläintarha: pari apinaa, kissoja ja kissanpentuja, kanoja, kaloja altaassa, pilveä polttavia vieraita ja rupikonnia nähtiin enemmän kuin omiksi tarpeiksi.



Antti ja Hannele