Oli syy mikä hyvänsä niin juhlien toinen päivä (1. jonka me näimme) koostui aivan kauheista karaoke-esityksistä, yleisestä syömäilystä ja hauskanpidosta sekä perisuomalaisesta umpikännien vedosta. Jossain vaiheessa myös paikalliset kylät soutivat kilpaa Mekong-joella, mutta se jäi kaiken muun toiminnan varjoon. Kolmas päivä oli huomattavasti rauhallisempi ja ihmiset lähettivät kynttiläkoreja Mekong-joelle toivoen parempaa ensi vuotta ja hyvää onnea itselle ja läheisille.
Lisäksi toiveita sai lähettää myös "kuumailmapallojen" kyydillä suoraan korkeammille voimille. Omat toiveet lähetimme molemmissa muodoissa, joten toivotaan että toiveet hyvästä loppureissusta ja sadasta muusta asiasta ovat löytäneet perille.
Veneitä ja kynttilöitä matkaan oli lähettämässä kaiken ikäiset kyläläiset,
Parin päivän Huay Xai oleilun jälkeen oli aika lähteä paljon odotetulle ja Laosin hintapuulla tähtitieteellisen kalliille Gibbon Experiencelle (Hinta 220€ per lärvi eli noin 2.500.000 Kippiä eli paikallista rahaa. Huone hyvässä guesthousessa 50.000 kippiä/yö noin vertailuksi).
Tarkoitus oli siis viettää kaksi yötä syvällä Laosin viidakossa matkustaen ympäri viidakkoa köysiradoilla ja etsiä samalla eri viidakon eläimiä ja asua korkealla puumajassa. Alku oli lupaava sillä matka pelipaikalle kesti nelivetoautolla kolme ja puoli tuntia, sisältäen sekä joen että vuorien ylityksiä. Autosta noustuamme alkoi vielä kahden tunnin kävely itse majoitus alueelle viidakossa, joten päästiin ainakin kauaksi kaikesta. Jossain vaiheessa päällemme puettiin kiipeilyvaljaat ja pian huomasimmekin liukuvamme teräskaapeleiden varassa 150 metriä Laosilaisen viidakon yläpuolella muutaman sadan metrin matkoja ja kauhun keskeltä saimme myös maisemia ihailtua.
Majoitus löytyi 30 metrin korkeudesta puihin rakennetuista seinättömistä majoista, joihin siirryttiin myös teräskaapelin varassa liukumalla. Majoituksesta oli ensinnäkin aivan käsittämätön näkymä Laosin vuorille ja koskemattomaan viidakkoon, siitä löytyi juokseva juomakelpoinen vesi ja suihku.
Lisäksi majaan oli vielä rakennettu vessa joka toimi niin että majan pohjassa oli reikä. Siinä sitä sitten pöntöllä istuessa ja viidakkoa ihmetellessä pystyi kuuntelemaan kuinka pitkä matka on 30 metriä, mutta se siitä.
Seikkailu kesti kaikkineen kaksi vuorokautta ja päiväohjelma oli suunnilleen seuraavanlainen: aamulla ylös 06.00, kahvit, jonka jälkeen pari tuntia etsittiin gibbon-apinoita ja muita eläimiä viidakon seasta (ei löydetty). Takaisin majalle aamupalalle ja loppupäivä käveltiin ja matkusteltiin köysiradoilla ympäri viidakkoa. Illat vietettiin muun matkustusporukan kanssa jutellessa ja viidakon ääniä kuunnellessa.
Mitä siitä nyt sitten kaiken kaikkiaan sanoisi. Mahtava kokemus, jollaista ei varmasti ihan hetkeen missään tule vastaan. Lisäksi, kuten kaikkien ryhmämatkojen kanssa, ryhmädynamiikka yleensä vaikuttaa siihen tykkäsikö matkasta vai ei. Tällä kertaa meille sattui kyllä aivan käsittämättömän hyvä tuuri ja 12 hengen Australialais-Eurooppalais-Kanadalainen ryhmä oli aivan loistava.
Ainoa mikä jäi mietityttämään oli reissun kallis hinta. Jos kaikki rahat jäisivät Laosiin ja menisivät luonnonpuiston suojelemiseen ei se olisi mikään ongelma, mutta nyt taitaa olla niin että suurimmat tuotot menevät ranskalaisen omistajan tileille ja paikallisille jää vain muruja koko tuotosta. Tämä epäkohta luo pienen särön muuten täydelliselle reissulle.
Noh, se yhteiskunnallisesta höpötyksestä ja siirrytään kahden päivän lauttamatkalle Mekongia pitkin kohti Luang Prabangia
Laitetaan loppuun vielä video, jossa tämä kuuluisa köysiratailu näkyy Antin näkökulmasta......
A ja H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti