Saigon (Ho Chi Minh City)

Saigon meille kaikille muille ja Ho Chi Minh city kaupungin päättäjille. Eteläisen Vietnamin suurin kaupunki ja tosiaan kuusi miljoonaa skootteria ja lukematon määrä autoja ja muita sekavan näköisiä kulkupelejä ajelee ympäriinsä täysin länsimaisten liikennesääntöjen vastaisesti, mutta kuitenkin ihailtavan sujuvasti. Hyppäsimme bussista reppureissaajien suosimalla hotellialueella ja lähdimme ensimmäiseen sydämen pysäyttävään kadunylitykseen. Suojateitä ja liikennevaloja on hyvin harvassa ja niitä ei kukaan kuitenkaan noudata, joten toimitaan seuraavasti: pitää lähteä kävelemään kadun yli hitaasti ja määrätietoisesti ylläpitäen sama nopeus koko ajan, jolloin miljoonaa ajavat skootterit ehtivät arpoa mitä kautta meidät ohittaisi.....sellaista.

Majoitus löytyi kohtuu hinnalla ja pitkän bussi-istumisen rasittamana käytiin nopeasti vain kävelemässä lähikorttelit ympäri, syömässä ja painuttiin nukkumaan.

Aamulla noustiin aikaisin ja lähdettiin tutustumaan Vietnamin sodasta kertovaan War Remnants - museoon. Museon nimi on ilmeisesti aiemmin ollut American War Crimes 1963-75 museo, joten idea on varmaan kaikille selvä. Museo löytyi kolmesta kerroksesta, jossa hieman propagandistiseen, mutta kuitenkin historiallisissa faktoissa pysyvään tyyliin kerrottiin Vietnamin sodasta. Tarina alkoi ranskalaisia vastaan käydystä sodasta alkaen päättyen Yhdysvaltojen vetäytymiseen vuonna 1975.







Museosta löytyi yllättävän paljon kuvamateriaalia sodan eri vaiheista, sekä amerikkalaisten että eurooppalaisten kuten myös vietnamilaisten ottamina. Sotahistoriatapahtumien lisäksi museo keskittyi Agent Orange - nimisen kemiallisen aineen vaikutuksiin sodan aikana ja erityisesti sen jälkeen. Agent Orange oli dioksiiniä sisältänyt kemikaali, jota amerikkalaiset levittivät pitkin Vietnamia koska se tappoi tehokkaasti mangrove metsää, jossa sotiminen oli huonon näkyvyyden vuoksi erittäin hankalaa. Valitettavasti dioksiini on vahvasti teratogeeninen aine eli se lisää sikiöepämuodostumien määrää raskausaikana (jos ei määritelmä ihan teratogeenistä osunut niin joku sieltä Kaupista voi korjailla). Aine tietenkin vaikutti vietnamilaisiin, mutta myös alueella sotineiseen amerikkalaisiin monien vuosien ajan. Sodan jälkeen onkin veteraaneille syntynyt sekä ensimmäisessä, että toisessa polvessa hyvinkin vaikeista kehityshäiriöistä kärsiviä lapsia. Heistä oli kuvia esillä usemmassakin kerroksessa ja välillä tuntuikin että oli eksynyt embryologian kirjan sivuille. Surkea tapahtumasarja kaiken kaikkiaan ja vaikutukset näkyvät täällä ja muualla vielä pitkään....



Kierroksen jälkeen oltiin poistumassa museosta ja katselimme alakerran aulassa, että onpas siinä Mikko R:n tyttöystävän eli Saran näköinen nainen ja olihan se. Tosiaan täysin toisista tietämättämme työ/koulukaveri oli tyttöystävänsä kanssa maailman toisella puolella samassa museosssa samaan aikaan.....en tiedä noista todennäköisyyksistä, mutta ei varmaan suuret. Noh meni ilta mukavasti taas vaihdellen uusia kuulumisia. Illan aikana eksyttiin paikallisten pintaliitäjien yökerhoon. Jokaiselle pöydälle oli oma tarjoilija ja turvamies, vessaan mentiin turvamiesten saattelemana, tilaamaan pystyi vain viskiä, vodkaa tai olutta ja paikalla oli lähinnä miehiä maksullisten tyttöjen kanssa. Mutta kaikilla tuntui olevan hauskaa ja olihan tuo aika erikoinen paikka!

Seuraavana päivänä jatkettiin sitten oikein porukalla sotahistoriaan tutustumista ja lähdettiin Cu Chin tunneleille parin tunnin päähän Saigonista. Cu Chin tunnelit Viet Kong kaivoi ranskalaisten kanssa käymästä sodasta alkaen ja laajimmillaan ne olivat 200 kilometriä pitkät ulottuen aina Saigoniin asti. Amerikansodan aikana sissit käyttivät pienen pieniä tunneleita(60x80 senttimetriä) liikkumiseen, piiloutumiseen, asumiseen, suojautumiseen ja elämiseen. Ahtaissa tunneleissa asui tarinan mukaan myös käärmeitä, skorpioneja, rottia, puolella vietnamilaisista oli koko ajan malaria ja kaikilla oli mahaparasiitti. Amerikkalaiset taas yrittivät tyhjentää tunneleita ryömimällä säkkipimeisiin luoliin vältellen ansoja ja edellä mainittuja eläimiä.....sanotaanko suoraan, että sen syvempään analyysiin menemättä aivan hirveää kaikille.



Ahtaaseen tunneliin on tehty turisteille laajennus 200 metrin matkalle ja sinne on mahdollista mennä kömpimään. Ensin piti laskeutua kolmet portaat maan alle ja sen jälkeen lähteä kyykkimään tunneliin. Poistumisteitä oli rakennettu 20 metrin välein ja sen verran ahtaanpaikan kammoa löytyi molemmilta, että poistuttiin ensimmäisestä.



Mitäs siellä muuta, katsottiin surkuhupaisa propagandavideo vuodelta 1965, ihmeteltiin ampumarataa jossa olisi saanun konekiväärillä ampua 1 dollari/laukaus ja ansoja joita Vietnamilaiset olivat metsiin rakentaneet.

Illaksi palattiin Saigoniin ja käytiin vielä kulkemassa vähän yömarkkinoilla. Mitään ei ostettu, mutta valitettavasti nähtiin niin sanottu drive by theft eli skootterivarkaus. Mikko oli ottamassa kuvaa, kun noin neljääkymppiä ajanut skootterimies nappasi kamerasta kiinni ja repäisi niin lujaa, että käden ympärille pyöritetty remmikään ei pitänyt vaan repi mennessään hieman ihoa auki ja lähti varkaan mukaan.....pitäkäähän tavaroistanne huolta jos ootte tännepäin tulossa.

Niin ja nopeasti kehittyvän kaupungin tapaan löytyihän täältäkin se Burberryn, Louis Vuittonin ja Armanin ynnä muiden halpismerkkien valtaama katu, sekä seitsemän kerroksinen ostoskeskus kaikilla herkuilla. Asiakkaita ei nähty, mutta eiköhän nekin muutaman vuoden sisällä ilmaannu.


Antti ja Hannele

Nha Trang - Mui Ne

Moi!

Lento Huesta Saigoniin ja pois tulvista oli sopiva tunnin mittainen rykäisy. Lentokentällä Saigonissa istuttiin kahvilla ja mietittiin, että kuinka ihmeessä pääsisimme kätevästi Nha Trangin rantalomakohteeseen, jossa ystävämme Risto ja Jenna odottelivat. Nopein, helpoin eikä niin kallis vaihtoehto oli ottaa stand-by lento, jolla vältettiin yöbussi ja muutenkin iso vaiva. Lensimme sitten oikein urakalla.

Nha Trangiin päästiin turvallisesti ja pienestä sateesta huolimatta mieli oli korkealla kun näki taas pitkästä aikaa kavereita Suomesta. Hengattiin ensimmäinen ilta ravintoloissa ja baareissa sekä vaihdettiin kymmenen kuukauden kuulumisia......mukavaa oli vaikka sade jatkui koko illan.

Seuraavana päivänä aamulla satoi vettä, joten rannalle ei ollut asiaa. Pyörittiin sitten Nha Trangin keskustassa, uitiin Riston ja Jennan hotellin kattouima-altaalla ja pidettiin sadetta. Kolmas päivä rantalomakohteessa ja mehän lähdimme vesipuistoon....joo kyllä vettä satoi edelleen. Vesipuisto oli osa Vinpearl-nimistä huvipuistoa, johon kuului kaikenlaisia vuoristorata vempaimia(sateella kiinni), pelialue ja kaikkea muuta mitä mieleen juolahtaa.

Vesipuistossa kaatosateella plussat:

+ ei muita ihmisiä
+ ei jonoja
+ laitteita ja liukuja käynnistettiin vain meitä varten
+ Onhan se siistiä kun on "oma" vesipuisto

Miinukset:

- Kylmä

Oltiin sitten rehellisesti lapsekkaita päivä ja juostiin liukumäestä toiseen, pelattiin ammunta ja korispelejä sekä ratsastettiin mekaanisella rodeohärällä. Illalla käytiin vielä syömässä ja ihmeteltiin sadetta.

Viimeisenä Nha Trangin päivänä muuten satoi taas vettä ja päätettiin, että on aika siirtyä uusille vesille. Me jatkettiin etelään Mui Ne-nimiseen rantakohteeseen ja Risto et co lensi pohjoiseen. Kelit oli surkeat, mutta onneksi oli hyvät kaverit tukena niin oli mahtavat neljä päivää. Kuvia ei sateesta johtuen ole.

Mui Nessa paistoi onneksi aurinko ja käytettiin rehdisti muutama päivä auringossa makaamiseen ja rentoutumiseen. Kyseessä on lyhyesti sanottuna venäläisturistien kanaria. Ihan kiva paikka kyllä.









Mui Nestä otettiin bussi Saigonin 10 miljoonan ihmisen ja 6 miljoonan skootterin vilskeeseen.

A ja H

Hanoi - Halong Bay

Hanoi Vietnam:
Lähtökohtaisesti kaikki, mikä kuulostaa hyvältä, on liian hyvää ollakseen totta. Kaikki, mikä kuulostaa kohtuulliselta, on yleensä liian hyvää ollakseen totta. Kaikki, mihin suhtautuu etukäteen valmiina katastrofina, voi yllättää positiivisesti. Noin kärjistetysti.

Varattiin hotelli netin kautta, paikan päällä jouduttiin eri hotelliin. Varattiin parisänky, saatiin kaksi erillistä sänkyä. Kahden sängyn huoneeseen luvattiin näkymä järvelle, ei ollut. Lisäksi sanottiin, että kyseessä erittäin rauhallinen huone, eli siis illalla seinän takana oli yökerho.

Näin saimme Vietnamin matkan mahtavasti käyntiin. Hotelli oli kyllä tosi siisti ja henkilökunta erittäin palvelualtista, joten varmaan se meni sillain 50-50 lopulta.

Mitäs muuta sitten sanoisi. Miljoonittain skoottereita, kauhea määrä DG:n, Armanin, Guessin, Lacosten, Louis Vuittonin yms. kenkiä, vaatteita ja laukkuja, jotka kaikki näyttävät aivan toistensa kaltaisilta eri logoilla ja joiden kankaat tuntuvat armeijan sadeviidoilta. Välillä vastaan tuli myös virallisemman näköisiä Adidaksen ja CK:n liikkeitä, joiden aitoutta emme pystyneet varmistamaan. Satoja matkatoimisto-kahviloita, jotka myyvät liian hyvää ollakseen totta materiaalia ja lupaavat kaiken maan ja taivaan väliltä sopuhintaan. Jokainen kadunylitys skootterimeressä nosti sykkeen 190:n tienoille ja jatkuva äänitorvien pauhu kuuroutti molemmat meistä ainakin tilapäisesti. Jokaisessa kadunkulmassa haisee virtsa ja kaikki miehet tuntuivat tekevän pienen tarpeen johonkin kadunkulmaan(kotimaasta poiketen myös selvinpäin)











Sellainen järkytys ja ihan kivaa oli. Ensimmäinen päivä alkushokin jälkeen vaellettiin nähtävyyksiä, kuten paikallisen ison kihon Ho Chi Minhin mausoleumi ja museo, jotka olivat erittäin kommunistisin silmin rakennettu.





Lisäksi eksyttiin Vietnamin vanhimpaan yliopistoon ja nautittiin paikallisia herkkuja. Illalla ihmeteltiin vielä Night Marketin - väärennösmarkkinoita ja kaupungin aikamoista kuhinaa.





Hotelli osoittautui tosiaan alkuhäsellyksen jälkeen oivaksi ja luotettavan oloiseksi paikaksi ja varattiin sen kautta kolmen päivän retki Halong Baylle muutaman tunnin matkan päähän Hanoista. Ensimmäinen päivä veneiltiin 12 muun ihmisen kanssa Agatha Christien-kirjoista tutun veneen näköisellä härvelillä aivan uskomattomissa maisemissa. Matkalla pysähdyttiin "surprise"-luolalle joka oli kyllä erikoinen paikka, valtava luola, joka tuntui menevän koko pienen saaren halki. Illaksi pysähdyttiin rauhalliseen poukamaan uimaan, syömään, laulamaan karaokea uusi-seelantilaisten kanssa sekä nukkumaan pienessä romanttisessa hytissämme.













Aamulla retki jatkui Cat Ban saarelle, jossa käveltiin viidakossa hetken matkaa ennen kuin päädyimme hotellille ja uimarannoille. Komea päivä, komea saari....ei kai siinä muuta.





Kolmantena päivänä siirryttiin laivalla takaisin mantereelle ja matkustettiin rystyset valkoisena minibussin kyydillä takaisin Hanoihin, jossa hotellilla piti olla parisänky, mutta olikin yllättäen kaksi erillistä sänkyä.....huoh.

Hanoissa kävimme vielä paikallisessa Marionettiteatterissa: Teatterin lava oli iso uima-allas, jonka pinnalla kävi esiintymässä mitä ihmeellisempiä puunukkeja, joita taitavat ihmiset jossain verhojen takana ohjasivat. Hieman jäi tuo Vietnamin kielinen juoni epäselväksi, mutta eipä ole tuollaistakaan taidemuotoa ennen tullut nähtyä.

Hanoista oli aika siirtyä eteenpäin ja ostimme kätevän bussilipun, jolla oli tarkoitus matkustaa muutaman pysäkin kautta aina Saigoniin etelä-Vietnamiin asti. Ensimmäinen pysäkki oli yöbussimatkan takana oleva Huen kaupunki. Bussi osoittautui mielenkiintoiseksi "makuu"-bussiksi, jossa jokaiselle ihmiselle oli varattu noin 160 senttiä pitkä sänky, johon skandinaavien oli hieman ahdas itsensä sovittaa. Jonkun verran saatiin onneksi nukuttua ja aamulla heräsimme vastaa joskus viiden aikaan kun paikallisten naisten juorukerho alkoi kälättämisen kovaan ääneen. Ja tietenkin Vietnamin tapaan bussissa leijaili erittäin voimakas urean tuoksu.....ihana aamu.







Täällä on lisäksi satanut viime viikkoina erittäin runsaasti ja toivoimme pahimpien sateiden olevan jo ohi ja ei Huen kaduilla enää ollutkaan kun polviin asti vettä....lisäksi tie jonka piti viedä meidät Nha Trangiin ja Hoi Aniin on ilmeisesti poikki, joten jouduimme repimään bussilipun ja ostamaan hätävarana lennot etelään Saigoniin ja kuivemmille seuduille. Kaikenlaista harmia.

Ehdittiin käydä Huen kaatosateessa kuitenkin tutustumassa citadeliin eli vanhaan hallintoalueeseen, mutta siinäpä se.


A ja H

Vientiane

Vang Viengistä ostettiin liput oikein VIP-bussiin, jolla oli tarkoitus matkustaa Vientianeen noin neljän tunnin matka. VIP-bussi oli sitten tällä kertaa yhdeksän hengen minibussi, jossa meidät survottiin kuskin viereen noin puolelletoista penkille, mutta perille päästiin.

Vientianesta ei kauheasti positiivista oltu kuultu ja tottahan ne kaikki tarinat olivat. Tuntui kuin olisi tultu Lohjalle.....eli ei oikein mitään nähtävää.



Vietettiin siellä kuitenkin kaksi päivää kun odoteltiin lentoa Hanoihin. Ensimmäisenä päivänä kävi hyvä tuuri, sillä illalla oli jonkun entisen kuninkaan patsaanpystytysjuhlat. Kommunistivaltion tavoin kaikki oli hyvin suureellista ja isot paraatit ynnä ilotulitukset oli järjestetty joskus viime vuosisadan alussa maata johtaneen herran kunniaksi. Paras kohta juhlallisuuksia oli presidentin ja pääministerin puheet patsaalla, joita vauhditettiin nauhoitetulla taputuksen ja hurraamisen äänellä, joita soitettiin äänentoistolaitteista....hyvin hupaisaa.





Seurailtiin kommunistista ilakointia (vaikka osalla tuntui olevan oikeasti ihan hauskaakin) ensimmäinen ilta. Seuraavan päivän valtion lehdessä tapahtumasta sanottiin seuraavaa: "Yet again Laos earned it´s place in a history by organizing a spectacular festival to an honoured member of the nation". Ei tiedetä nyt sitten siitä, mutta kuitekin.



Muuten käveltiin ympäri keskustaa, joka ei missään nimessä ollut valtavan suuri ja kuluteltiin aikaa.

Hanoihin lennettiin Lao Airlinesin potkurikoneella, johon ostettiin liput jo Luang Prabangista. Moderni kone oli kyseessä ja mukavasti taittui tunnin matka Vietnamiin.


A ja H

Vang Vieng

Luang Prabangista lähtöaamuna herättiin kukonlaulun aikaan katsomaan paikallisten munkkien almujenkeruukierrosta klo 06.00 alkaen. Kaikki Luang Prabangin temppeleissä olevat munkit kävelevät kaupungin kadulla vastaanottaen paikallisten ja turistienkin antamia almuja ja siunaavat sitten ihmisiä mennessään.



Ajateltiin, että kyseessä voisi olla erittäinkin mystinen, rauhallinen ja harras tapahtuma, mutta ei. Astuttiin guesthousen ovesta ulos, niin kolme paikallista naista juoksi pää kolmantena jalkana myymään almuja, mitä voisimme munkeille antaa. Jätimme almut ostamatta ja etsimme rauhallisen oloisen paikan muutaman vanhemman paikallisnaisen läheltä. Rauhallisuutta ei kestänyt kauan, sillä kadun toiselle puolelle ajoi pian seitsemän minibussia japanilaisturisteja valtavien kameroidensa kanssa ja kaikki syöksähtivät ostamaan riisiä ja muita "almuiksi" tarkoitettuja tuotteita.

Luettiin ja kuultiin myös sellaista ikävää huhua, että kapitalistinen opportunismi on vienyt vanhoilta perinteiltä ja munkkien kunnioittamiselta kaikki rippeet ja osa ravintoloista myy eilisen jämäriisejä turisteille, jotta he voivat ne munkeille ojentaa. Jossain vaiheessa munkit ilmeisesti halusivat koko aamualmutouhun lopettaa, mutta hallitus käski sitä jatkamaan, sillä kyseessä on suuri turistitapahtuma ja siellähän mekin oltiin.

Noh munkit keräsivät almut ja ei koko tapahtumassa nyt kauheasti mystiikkaa ollut, varmaankin jossain syrjemmällä tapahtumalla on suurempi arvo.



Bussimatka suuntautui Vang Viengin kaupunkiin ja kulkuväline oli ihan länsimaalaisen tason bussi ilmastointeineen. Ainoa lisäjännitys oli paikallinen hieman matkustamiseen tottumaton perhe, jonka jäsenet oksensivat mutkaisella tiellä toinen toisensa jälkeen koko matkan. Sellaista.....
Jos joku muuten etsii maisemallisesti hienoa tienpätkää niin Luang Prabang - Vang Vieng Laosissa on ehdottomasti yksi hienoimmista mitä olemme nähneet. Viidakon peittämiä vuoria ja huikeita näkymiä riitti koko matkan.

Vang Viengissä voi kai jotain muutakin tehdä, mutta nuoriso ja me menimme sinne tietenkin Tubingiin.....



eli siis kellumaan traktorin sisäkumilla Nam Song-jokea kolmen kilometrin matkan ja pysähtymään matkan varrelle rakennettuihin baareihin (ja jos on ruotsalainen tai britti juomaan itsensä mahdollisimman sekaisin mahdollisimman nopeasti). Me aloitimme kellumisen hieman ennen puoltapäivää ja hillittyjen, mutta ansaittujen, pysäkkien jälkeen pääsimme perille joskus puoli viiden aikaan.



Vesi oli kylmää, aurinko lämmitti mukavasti, keinut ja liukumäet oli liian korkeita, vesi liian matalalla niiden suorittamiseen ja juomat olivat kohtuullisen hintaisia.



Ihan leppoisan oloinen ja mukava tapahtuma, suositellaan kaikille joilla ei ole suorittamisajankohtana kahta antiobioottikuuria, flunssaa, päänsärkyä ynnä muuta vaivaa.....tai no oikeastaan kaikille.







Muuten Vang Viengissä ihmiset pakenivat matkustamisen ahdistusta Frendit- ja Family guy - maratoneita seuraamalla lukuisissa ravintola/kahviloissa. Liityimme sitten pariksi päiväksi heidän seuraansa.

Ja niin käytiin viemässä Antti myös dengue ja malaria labroihin Laoslaiseen sairaalaan ihan vaan varmuuden vuoksi kun oli sellaista pientä kuumeilua.

Oltiin molemmat vastaanottohuoneessa ja lääkärin ottama anamneesi seuraavassa:

L "What´s wrong?"
A "Little fever for few days and headache"
L "I think dengue, is this your wife"
A "No girlfriend"
L "Let´s take few bloodtests, where are you from" (luki jo jossain paperissa, että Finland)
A "Finland"
L " Yes yes, but the country.....Germany"
A" No no, Finland is country"
L " Aa....Germany, pay before the bloodtest, maybe 5000 kip" (totuus 50 000 kippiä)

Testit saatiin otettua ja tuloksista ei kumpaakaan edellä mainituista taudeista löytynyt, joten lopputulos oli iso helpotus.

Mekong ja Luang Prabang

Gibbon seikkailun jälkeen lähdettiin Mekong-jokea pitkin etelään ja Luang Prabangia kohti. Matka paikallisella slow boatilla kesti kaksi päivää ja yö vietettiin Pak Bengin kaupungissa. Laosissa mielenkiintoista on se, että paikalliset eivät ilmeisesti ainakaan pohjoisessa kauheasti kaupunkien välillä matkusta, joten kaikki liikenneyhteydet on luotu turisteja varten. Meidän veneessä oli n. 80 turistia ja vain noin 5 paikallista.



Turisteille tarkoitetun kyydin hinta on myös sen mukainen eli huomattavasti kalliimpi kuin esim. Thaimaassa. Laosin köyhyyden ilmentymiä nähtiin oikeastaan ensi kerran vasta Pak Bengin satamassa, jossa pienet lapset hyppivät veneen laitojen yli veneeseen heti kun se kosketti maata ja kävivät läpi länsimaisten jälkeensä jättämät roskat eväsleipien ja muiden ruokatarvikkeiden perässä. Kaikki syötävä lähti mukaan oli se sitten lattialla tai ei.....

Noh kaksi päivää matkustettiin hitaasti kohti määränpäätä ja yllättävän mukavastihan tuo matka sitten sujui.



Luang Prabangissa laitettiin ensin Vietnamin viisumin hankinta alulle ja sen jälkeen tutustuttiin kaupunkiin. Unescon perintökohteeksikin nimetty ranskalaisten rakentama pikkukaupunki on kyllä valtavan viehättävä ja viihtyisä. Kuljettiin muutama päivä pitkin Mekongin ja Nam Khan jokien vartta sekä pitkin kaupungin katuja. Baarissakin piti käydä istumassa, mutta täällä tosiaan on kotiintuloaika hallituksen toimesta säädetty klo 24 joten kauhean myöhään ei tarvinnut olla.

Kaupunki kun tuli koluttua läpikotaisin niin lähdettiin kahden päivän retkelle läheiseen vuoristokylään. Ensimmäisenä päivänä pysähdyttiin matkalla norsuratsastukseen. Ensin tehtiin pieni lenkki sellaisen korin kyydissä, jonka jälkeen käytiin kylvettämässä norsua ilman koria, tai oikeastaan se norsu kylvetti meitä. :)







Aivan mahtava kokemus ja norsutkin näyttivät tyytyväisiltä niin omatunto on puhdas. Kauheasti Aasiasta kuulee tarinoita, että norsuja kohdellaan kaltoin ja hoidetaan huonosti, jonka vuoksi on olemassa ohjekirjanen turisteille kuinka tunnistaa huonosti voiva norsu. Käytiin listaa läpi moneen kertaan ja hyvässä hoidossa tuntuivat olevan.

Norsujen jälkeen käveltiin tunnin verran Laosin ylängöillä Souan nimiseen vuoristokylään. Siellä majoitus löytyi vanhahkon pariskunnan olohuoneen lattialta. Illalla uitiin vielä Nam Khan joessa, tutustuttiin kylään, syötiin illallinen perheen kanssa ja istuttiin nuotion äärellä kyläläisten kanssa. Seuraavan päivänä käytiin vielä tutustumassa paikalliseen kouluun ja valmisteltiin iltapäivän kajakkireissua.









Kylästä kun lähdettiin kajakoitiin ensin puolen tunnin matka Tad Sae - vesiputouksille.....




Ja sen jälkeen vielä kolmen tunnin matka Luang Prabangiin. Mahtava reissu.