Jos sattuu niin etta joku lukee tata blogia sellaisella taka-ajatuksella, etta mahdollisesti olisi itsekin joskus Etela-Amerikkaan lahdossa niin laitetaanhan nyt jotain oikein dataakin tanne matkan suunnittelua helpottamaan.
Lennot:
Suoria lentoja Rio de Janeiroon ja Sao Pauloon lentavat ainakin Iberia Madridista ja Air France Pariisista. Lennon kesto n. 11 tuntia ja hinnat vaihtelevat varmasti runsaasti palvelun tarjoajan ja lentoajankohdan mukaan. Vaihtoehtoisesti jos maailmanymparimatka kiinnostaa, niin eri Allianssit myyvat omia pakettejaan. Esim. Finnair kuuluu One World-Alliance ketjuun, jonka sivuilta loytyy itseasiassa kateva plan my trip – ohjelma, matkan suunnittelun avuksi. Itse varasimme lennot Kilroy Travelsin kautta. Pienta toimistomaksua kalliimpi, mutta ongelmien sattuessa heilta saimme korvaamatonta apua.
High Season/Low Season:
Brasilialaisten lomakausi ajoittuu Joulukuun lopusta maaliskuun alkuun. Tuolloin rantakohteet ovat erityisesti viikonloppuisin tupaten taynna ja viikoillekin riittaa vakea runsain mitoin. Saat ovat tuolloin parhaimmillaan, ellei jopa hieman liian kuumat. Karnevaali-aika on helmikuun alussa ja se aiheuttaa ongelmia majoituksen hankintaan seka valtavan hintojen nousun vahintaan nelinkertaiseksi.
Raha:
Brasilian raha on Reais ja yksi euro on 2,6 sellaista.
Mita maksaa:
Hostelli yot 25-35 reasia 6-10 hengen dormeissa sisaltaen aamupalan (taso vaihtelee runsaasti paikasta riippuen). Ruoka: ravintolassa ok ateria 20-30 reasia, kaupassa 400g jauhelihaa 5,8 reasia ja pasta pussi 4 reasin luokkaa. Olut 2,5 – 3, caipirinha 5-7, rannalla Coconut water 3 ja Globo sipsit 3. Siita vahan vinkkia hinnoittelusta, ei mitenkaan ihan ilmaista.
Liikkuminen:
Kaupunkien sisalla Metro tai paikallisbussit. Riossa miljoonakaupunkien tapaan yksi metrolinja :), mutta toimiva sellainen. Sao Paulossa erittain kattava metroverkko. Busseja liikkuu epasaannollisen saannollisesti ja yksi matka bussilla tai metrolla on 2,2-2,6 reasia. Pidemmat matkat kannattaa matkustaa lentaen tai bussilla. Sisaisia lentoja ei kaytetty, joten niista ei sen enempaa. Bussit on luokiteltu Leito, Super-Leito ja Business luokkiin. Leito tarkoittaa leveaa penkkia jonka saa kaannettya noin 30 asteen kulmaan ja nukkuminen on siis mahdollista. Super Leito penkit kaantyvat vaakatasoon ja business paikoista me vaan sitten haaveiltiin. Bussimatkat ovat pitkia ja 4-5 tunnin valein on taukopaikkoja joissa kattava ravintola, kahvila ja kauppa valikoima takaavat hengissa sailymisen. Leffoja naytetaan Portugaliksi ilman englanninkielista tekstia. Riosta lahtevia busseja voi tutkailla osoitteessa http://www.transportal.com.br/novorio/, josta loytyy myos hinnat ja matkan kestot. Sao Paulosta lahtevia busseja loytaa osoitteesta http://www.passagem-em-domicilio.com.br/terminal-tiete.asp
Mita paalle:
Flip Flopit, Bermudat ja t-paita, naisille flip flopit ja mekko. Flip Floppeja on valehtelematta myynnissa 100 000 erilaista paria ja niiden kanssa kaveleminen on alkuun aivan perseesta. Sitten kun saa jalkapohjiin kehitettya Flip Flop lihakset niin meno muuttuu helpommaksi.
Ruoka:
Feijoada (riisi + pavut + liha), Açai-hedelma (amatsonin viidakoista), Melonit (hunaja ja vesi), pasteijat kadunvarsi myymaloista ja Globot. Lisaksi tietenkin erilaiset grilli ja parilla setit.
Juoma:
Caipirinha, Coconut Water, Skol –olut, Guarana Antarctica.
Ongelmat:
Kielimuuri, silla vaikka espanjaa jonkun verran ymmartaakin on portugalin kasittaminen taysin mahdotonta. Veden puute, silla yksin Riossa asuu 12 miljoonaa ihmista ja vesivessa on nousevassa suosiossa = ongelma. Rikollisuus, meilla ei kaynyt mitaan, mutta riittavan paljon tarinoita ryoston uhreista kuulee joten jarki kadessa. Lampo ja hyttyset. Juomista ja hyttysmyrkkya seka aurinkorasvaa mukaan.
Tassa tallainen pieni Infopaketti jonka ehka olisi itse halunnut lukea ennen lahtoa, toivottavasti jollekin oli hyotya tai hupia. Jos tulee jotain kysyttavaa niin kyselkaa niin yritellaan vastailla.
30.1.2010
Foz de Iguaçu
Ilha Grandelta lahdettiin katamaraanilla Angra dos Reis kaupunkiin, josta otettiin yon yli bussi Sao Pauloon. Sao Pauolon jattibussiasemalla vietettiin aamupaiva ja kaytiin lahiostoskeskuksessa pyorimassa. Brasiliassa kaikki on niin kallista, ettei viitsinyt kauheesti shoppailla. Illalla otettin toinen bussi ja ajeltiin Foz de Iguaçu kaupunkiin, joka on Brasilian, Argentiinan ja Paraguain rajalla.
Foz de Iguaçulla meilla oli mahtava hostelli (Klein Hostel). Se oli kuin omakotitalo, asukkaita oli kuus, kaikki oli puhdasta, kaikki toimi, pihalla oli uima-allas ja baari ja iltaisin hostellin pitajaperhe grillas meille ruokaa ja pihvit oli ihan kohtuullisen kokoisia.
Hostellin naapurilla oli lemmikkipapukaija jota sai ottaa olkapaalle ja sormelle. Oltiin pikkusen innoissaan!
Yks paiva vaan maattiin poolilla ja rentouduttiin.
Viimeisena iltana hostellilla perheen aiti opetti meita tanssimaan bogotaa (ehka sen niminen tanssi) ja mamboa.
Sit rentoilupaivan jalkeen mentiin itse putouksille Brasilian puolelle. Nakymat oli ihan mahtavat ja siella paasi pitkan laiturin paasta katsomaan putouksia altapain ja siella kastui ihan kokonaan.
Seuraavana paivana siirryttiin Argentiinan puolelle. Sielta mentiin katsomaan Argentiinan puolen putoukset. Talla puolella nahtiin sitten leguaaneja (tai iguaaneja tai jotain liskoja kuitenki), nenaelaimia, ja tuhansia perhosia.
Illalla lahdettiin piiitkalle bussimatkalla Santa Fe kaupunkiin (17h bussimatka). Bussissa penkit on kuin business-luokassa lentokoneessa, jaloille on oma teline ja tilaa on reilusti. Lisaksi bussimatkalla tarjoiltiin illallinen, aamupala ja lounas. Yolla herattiin siihen et joku poliisi tutki edessa istuvien miesten laukut perin pohjin. Paateltiin et ne etsi varmaan huumeita mut ei olla varmoja. Pelottavaa...
Santa Festa oli viela edessa 6h bussimatka tanne Cordobaan. Taa on Argentiinan toiseksi suurin kaupunki ja ihan mukavalta tuntuu. Argentiinassa kaikki on melkeen puolet halvempaa kuin Brasiliassa, joten sopii meille!
Foz de Iguaçulla meilla oli mahtava hostelli (Klein Hostel). Se oli kuin omakotitalo, asukkaita oli kuus, kaikki oli puhdasta, kaikki toimi, pihalla oli uima-allas ja baari ja iltaisin hostellin pitajaperhe grillas meille ruokaa ja pihvit oli ihan kohtuullisen kokoisia.
Hostellin naapurilla oli lemmikkipapukaija jota sai ottaa olkapaalle ja sormelle. Oltiin pikkusen innoissaan!
Yks paiva vaan maattiin poolilla ja rentouduttiin.
Viimeisena iltana hostellilla perheen aiti opetti meita tanssimaan bogotaa (ehka sen niminen tanssi) ja mamboa.
Sit rentoilupaivan jalkeen mentiin itse putouksille Brasilian puolelle. Nakymat oli ihan mahtavat ja siella paasi pitkan laiturin paasta katsomaan putouksia altapain ja siella kastui ihan kokonaan.
Seuraavana paivana siirryttiin Argentiinan puolelle. Sielta mentiin katsomaan Argentiinan puolen putoukset. Talla puolella nahtiin sitten leguaaneja (tai iguaaneja tai jotain liskoja kuitenki), nenaelaimia, ja tuhansia perhosia.
Illalla lahdettiin piiitkalle bussimatkalla Santa Fe kaupunkiin (17h bussimatka). Bussissa penkit on kuin business-luokassa lentokoneessa, jaloille on oma teline ja tilaa on reilusti. Lisaksi bussimatkalla tarjoiltiin illallinen, aamupala ja lounas. Yolla herattiin siihen et joku poliisi tutki edessa istuvien miesten laukut perin pohjin. Paateltiin et ne etsi varmaan huumeita mut ei olla varmoja. Pelottavaa...
Santa Festa oli viela edessa 6h bussimatka tanne Cordobaan. Taa on Argentiinan toiseksi suurin kaupunki ja ihan mukavalta tuntuu. Argentiinassa kaikki on melkeen puolet halvempaa kuin Brasiliassa, joten sopii meille!
25.1.2010
Ilha Grande...
Yksi suurimpia riemuja matkustaessa ilman tarkempaa suunnitelmaa ja tiukkaa aikataulua on se, etta voi tarttua mielenkiintoisiin ja hienoihin paikkoihin sita mukaa kun niista ihmisilta kuulee. Ilha Grandesta ei oltu ennen reissua kuultu mitaan, mutta jo Madridissa eras britti mainitsi paikan ja sanoi etta se on ehdottomasti vierailun arvoinen. Riossa moni oli samaa mielta joten ei muuta kuin sinne.
Ilha Grande on nimensa mukaisesti Brasilian isoin saari muutaman kilometrin rannikosta itaanpain. Lahdettiin Riosta 20. paiva aamulla bussilla kohti Angra dos Reista ja lauttaa joka veisi meidat toivottavasti paratiisisaarelle tai sitten vaan johonkin. Varattiin reilusti aikaa (5h) kolmen tunnin bussimatkaan, jotta varmasti ehditaan lauttaan joka lahtisi 13.30. Aikaisin oltiin liikkeella, mutta liikennekaaoksen ja kahvitaukojen vuoksi oltiin perilla liian myohaan.....tietenkin. Onneksi selvisi, etta lautta liikahtaisikin jostain kasittamattomasta syysta 2 tuntia myohemmin ja mahduttiin viela kyytiin. Tiedossa oli tuskaisen kuuma vajaan tunnin patikointi bussiasemalta satamaan. Onneksi maisemat oli sentaan hienoja.
Lauttamatka kesti 1,5 tuntia, jonka jalkeen edessa aukeni viidakon tai ainakin tihean puuston peittama saari ja lahdelma, jonka peralla pieni kylapahanen Abraao. Abraaosta eli saaren ainoasta kylasta erotti kirkon, laiturin ja muutaman rakennuksen ei paljon muuta.
Ei saari toisaalta mikaan mystinen piilossa oleva keidas ole vaan brasilialaisten lomakohde, johon suunnataan erityisesti viikonloppumatkoja. Keskiviikko oli loistava paiva saapua silla saari oli koko lailla tyhjillaan. Tarkempi tarkastelu kylasta osoittikin sen olevan majoitusta ja ravintoloita taynna, odottaen viikonlopun vieraita. Autoja ei saa olla, paitsi poliisilla ja palomiehilla, molemmilla yksi. Pankkia ei ole, joten rahaa piti varata mukaan.
Tieverkostoa ei luonnollisesti ole ja siirtymat tehdaan joko veneella tai kavellen metsapolkuja pitkin.
20. paiva illalla juhlistettiin San Sebastiania koko kylan voimin, ei mitaan hajua mita mies on joskus tehnyt, mutta kovasti on arvossaan. Kirkolla oli isot juhlat, jotka huipentuivat tansseihin viereisessa tanssisalissa. Tarjolla oli paikallista musiikkia, tanssia ja hauskanpitoa. Perinteiset tanssit vetivat runsain mitoin vanhaa ja nuorta vakea tanssimaan, mutta suurimman yleison kerasi perinteinen YMCA. :)
21. paiva aamulla lahdettiin urheilumielessa kavelemaan viidakon lapi 2,5 tuntia saaren itareunaan mystista kuuluisuutta nauttivalle Praia de Lopes Mendesille eli rannalle.
Reitti kulki usemman pienen rannan kautta palaten taas viidakon syvyyksiin niiden valilla.
Kaikki rannalla kayneet kehuivat paikkaa ja pitkan hikisen kavelyn jalkeen loytyi kylla kieltamatta uskomaton ranta. Monta sataa metria tyhjaa valkoista hiekkarantaa ja turkoosin varista, kirkasta vetta.
Lopes Mendesilla meni mukavasti paiva olkapaita poltellen ja takaisin tultiin taksiveneella joka kuskasi ihmisia Abraosta rannoille.
22. paiva urheiltiin toiseen suuntaa saarella ja metsan keskelta loydettiin parin tunnin vaelluksen jalkeen vesiputous. Ei siina varmaan sen ihmeempaa, loppupaiva kaveltiin takaisinpain....
Viimeinen paiva jarjesteltiin Foz de Iguaculle matkustusta ja maattiin Abraaon kylan rannalla.
Paratiisisaari loytyi ja hyva niin. Pikku miinuksen loivat oiset moskiitot, jotka noin 100 puremaa myohemmin olivat tyytyvaisia. Lisaksi ukkosti oisin, sahkot ja vesi olivat vuorotellen poikki ja torakat saikayttelivat vessassa. Eli tallakin kolikolla kaantopuoli oli. Mahtava paikka kaikesta huolimatta.
Tuli pitka teksti kun sai rauhassa kirjoittaa....
A ja H
Ilha Grande on nimensa mukaisesti Brasilian isoin saari muutaman kilometrin rannikosta itaanpain. Lahdettiin Riosta 20. paiva aamulla bussilla kohti Angra dos Reista ja lauttaa joka veisi meidat toivottavasti paratiisisaarelle tai sitten vaan johonkin. Varattiin reilusti aikaa (5h) kolmen tunnin bussimatkaan, jotta varmasti ehditaan lauttaan joka lahtisi 13.30. Aikaisin oltiin liikkeella, mutta liikennekaaoksen ja kahvitaukojen vuoksi oltiin perilla liian myohaan.....tietenkin. Onneksi selvisi, etta lautta liikahtaisikin jostain kasittamattomasta syysta 2 tuntia myohemmin ja mahduttiin viela kyytiin. Tiedossa oli tuskaisen kuuma vajaan tunnin patikointi bussiasemalta satamaan. Onneksi maisemat oli sentaan hienoja.
Lauttamatka kesti 1,5 tuntia, jonka jalkeen edessa aukeni viidakon tai ainakin tihean puuston peittama saari ja lahdelma, jonka peralla pieni kylapahanen Abraao. Abraaosta eli saaren ainoasta kylasta erotti kirkon, laiturin ja muutaman rakennuksen ei paljon muuta.
Ei saari toisaalta mikaan mystinen piilossa oleva keidas ole vaan brasilialaisten lomakohde, johon suunnataan erityisesti viikonloppumatkoja. Keskiviikko oli loistava paiva saapua silla saari oli koko lailla tyhjillaan. Tarkempi tarkastelu kylasta osoittikin sen olevan majoitusta ja ravintoloita taynna, odottaen viikonlopun vieraita. Autoja ei saa olla, paitsi poliisilla ja palomiehilla, molemmilla yksi. Pankkia ei ole, joten rahaa piti varata mukaan.
Tieverkostoa ei luonnollisesti ole ja siirtymat tehdaan joko veneella tai kavellen metsapolkuja pitkin.
20. paiva illalla juhlistettiin San Sebastiania koko kylan voimin, ei mitaan hajua mita mies on joskus tehnyt, mutta kovasti on arvossaan. Kirkolla oli isot juhlat, jotka huipentuivat tansseihin viereisessa tanssisalissa. Tarjolla oli paikallista musiikkia, tanssia ja hauskanpitoa. Perinteiset tanssit vetivat runsain mitoin vanhaa ja nuorta vakea tanssimaan, mutta suurimman yleison kerasi perinteinen YMCA. :)
21. paiva aamulla lahdettiin urheilumielessa kavelemaan viidakon lapi 2,5 tuntia saaren itareunaan mystista kuuluisuutta nauttivalle Praia de Lopes Mendesille eli rannalle.
Reitti kulki usemman pienen rannan kautta palaten taas viidakon syvyyksiin niiden valilla.
Kaikki rannalla kayneet kehuivat paikkaa ja pitkan hikisen kavelyn jalkeen loytyi kylla kieltamatta uskomaton ranta. Monta sataa metria tyhjaa valkoista hiekkarantaa ja turkoosin varista, kirkasta vetta.
Lopes Mendesilla meni mukavasti paiva olkapaita poltellen ja takaisin tultiin taksiveneella joka kuskasi ihmisia Abraosta rannoille.
22. paiva urheiltiin toiseen suuntaa saarella ja metsan keskelta loydettiin parin tunnin vaelluksen jalkeen vesiputous. Ei siina varmaan sen ihmeempaa, loppupaiva kaveltiin takaisinpain....
Viimeinen paiva jarjesteltiin Foz de Iguaculle matkustusta ja maattiin Abraaon kylan rannalla.
Paratiisisaari loytyi ja hyva niin. Pikku miinuksen loivat oiset moskiitot, jotka noin 100 puremaa myohemmin olivat tyytyvaisia. Lisaksi ukkosti oisin, sahkot ja vesi olivat vuorotellen poikki ja torakat saikayttelivat vessassa. Eli tallakin kolikolla kaantopuoli oli. Mahtava paikka kaikesta huolimatta.
Tuli pitka teksti kun sai rauhassa kirjoittaa....
A ja H
21.1.2010
Vamos a la playa
Rio de Janeiro
Riossa oltiin siis kuus paivaa. Kaupunki oli mahtava aloituspaikka Etela-Amerikan kiertueelle: aurinkoa, rantoja, paljon nahtavaa ja ja kaikki toimi hyvin. Oltiin luettu aika paljon siita, kuinka vaarallinen paikka Rio on, mutta ainakin meista se tuntui suht turvalliselta, ku ei tahallaan hakenut vaikeuksia pimeilta kujilta tai slummeista. Kameraakin uskallettiin kuljettaa jo kolmantena paivana mukana. Kaikki korut ja kellot riisuttiin pois, aika hienoa kulkea ilman mitaan aikatauluja!
Riossa kaytin yhtena paivana Jeesus-patsaalla. Sinne oli valtava jono, kun paalle mentiin junalla, joka kulki vain 30min valein. Juna nousi vuoren huipulle ja matkalla nain jo ekan villiapinan :) Patsas on tosi korkea ja koko paikka oli taynna turisteja. Patsaalta naki kaytannossa koko kaupungin, hienolta naytti.
Melkein joka paiva kaytiin Ipanema-rannalla uimassa ja ottamassa aurinkoa. Copacabana-ranta on ilmeisesti vahan vaarallisempi ja kaytiin siella vain yhtena paivana kavelemassa. Ipanema oli aina ihan taynna ja siella myytiin ihan kaikkea, mita vaan voi tarvita. Coconut water ja Globo-sipsit oli Rion rantaherkkuja.
Aallot oli koko ajan valtavat, ja nahtiin myos kun yksi ihminen meni liian syvalle ja se tultiin pelastaan helikopterilla haavilla.
Lamminta oli paivalla 35 astetta ja iltaisin joku 20. Onneksi meilla oli ilmastointi huoneessa, menee hetki tahan kuumuuteen ja kosteuteen totutellessa.
Toinen perusnahtavyys Jeesus-patsaan lisaksi oli sokeritoppavuori, jonne mentiin cable careilla. Tykattiin siita viela enemman kuin patsaasta. Vuorella paasi vahan kavelemaan rauhallisemmin metsaan, ja siellakin oli villiapinoita. Lisaksi siella oli vahemman ruuhkaa eika tarvinut jonotella.
Yhtena iltana kaytiin katsomassa jonku sambakoulun harjoituksia karnevaaleja varten. Siella esiintyi kulun orkesteri ja tanssijat pikkuhepeneissaan. Ne oli koko illan bileet, jossa ihan kaikki tanssi sambaa siis ihan kaikki. Me ei oikeen kylla osattu....
Siina vahan Rio de Janeiroa, nyt ollaan jo siirrytty 12 miljoonan ihmisen kaaoksesta saarelle jossa ei ole pankkeja, autoja eika oikein ihmisiakaan...ihanan rauhallista....
Riossa oltiin siis kuus paivaa. Kaupunki oli mahtava aloituspaikka Etela-Amerikan kiertueelle: aurinkoa, rantoja, paljon nahtavaa ja ja kaikki toimi hyvin. Oltiin luettu aika paljon siita, kuinka vaarallinen paikka Rio on, mutta ainakin meista se tuntui suht turvalliselta, ku ei tahallaan hakenut vaikeuksia pimeilta kujilta tai slummeista. Kameraakin uskallettiin kuljettaa jo kolmantena paivana mukana. Kaikki korut ja kellot riisuttiin pois, aika hienoa kulkea ilman mitaan aikatauluja!
Riossa kaytin yhtena paivana Jeesus-patsaalla. Sinne oli valtava jono, kun paalle mentiin junalla, joka kulki vain 30min valein. Juna nousi vuoren huipulle ja matkalla nain jo ekan villiapinan :) Patsas on tosi korkea ja koko paikka oli taynna turisteja. Patsaalta naki kaytannossa koko kaupungin, hienolta naytti.
Melkein joka paiva kaytiin Ipanema-rannalla uimassa ja ottamassa aurinkoa. Copacabana-ranta on ilmeisesti vahan vaarallisempi ja kaytiin siella vain yhtena paivana kavelemassa. Ipanema oli aina ihan taynna ja siella myytiin ihan kaikkea, mita vaan voi tarvita. Coconut water ja Globo-sipsit oli Rion rantaherkkuja.
Aallot oli koko ajan valtavat, ja nahtiin myos kun yksi ihminen meni liian syvalle ja se tultiin pelastaan helikopterilla haavilla.
Lamminta oli paivalla 35 astetta ja iltaisin joku 20. Onneksi meilla oli ilmastointi huoneessa, menee hetki tahan kuumuuteen ja kosteuteen totutellessa.
Toinen perusnahtavyys Jeesus-patsaan lisaksi oli sokeritoppavuori, jonne mentiin cable careilla. Tykattiin siita viela enemman kuin patsaasta. Vuorella paasi vahan kavelemaan rauhallisemmin metsaan, ja siellakin oli villiapinoita. Lisaksi siella oli vahemman ruuhkaa eika tarvinut jonotella.
Yhtena iltana kaytiin katsomassa jonku sambakoulun harjoituksia karnevaaleja varten. Siella esiintyi kulun orkesteri ja tanssijat pikkuhepeneissaan. Ne oli koko illan bileet, jossa ihan kaikki tanssi sambaa siis ihan kaikki. Me ei oikeen kylla osattu....
Siina vahan Rio de Janeiroa, nyt ollaan jo siirrytty 12 miljoonan ihmisen kaaoksesta saarelle jossa ei ole pankkeja, autoja eika oikein ihmisiakaan...ihanan rauhallista....
16.1.2010
Rio de Janeiro
No niin!
Pomppuisen 11 tunnin lennon jalkeen paastiin laskeutumaan vielakin pomppuisemmin Rion kansainvaliselle lentokentalle. Aikamoinen seina oli vastassa, 25 astetta lamminta ja kosteusprosentti varmaan 95 luokkaa.
Taksin hommaaminen lentokentalta taas perus kaaos. Kymmenen ihmista veti eri suuntiin ja tarjosi ehdottomasti parasta ja halvinta hintaa, vesipullo hajosi samaan aikaan Hannelen kasilaukkuun ja yritettiin siina tarjouksia vertaillessa pelastaa passeja, kameraa ja puhelinta....
Pari paikallista poikaa suostui ystavallisesti auttamaan ja saatiin vihdoin luotettava ja sopuhintainen taksi. Sitten City of God nayttikin toisen puolensa ja taivas repesi kovimpaan sateeseen mita ollaan nahty. Taksista ei nahnyt ulos mitaan ennen kuin salamointi valaisi Rion alueen vuortenhuippuja, hyvin vaikuttavan nakoista.
Hostelli loytyi ja tavarat sailyi tallessa. Nyt ollaan pari paivaa orientoitu Rion sykkeeseen. Copacabana, Botafogo, Centro, Cobal Humaita on kuljailtu, mutta paljon on viela nakematta, mutta onneksi tassa on aikaa.
Kuvia laitetaan sitten kun uskalletaan ottaa kamera mukaan, eli huomisen jalkeen. :)
Lampoa on saman verran kuin aurinkorasvassa suojakerrointa eli 30, aurinko paistaa ja meno on rentoa.
Tanaan on hostellilla brasilialainen barbecue ja sit yoksi lahtaan jonnekin isoille sambajuhlille.
H & A
ps. Brasiliassa on helppo vetaa pohjat. Yksi Caipirinha ja jo humaltuu... :) (vahvuudesta ei mitaan tietoa, mut hyvalta maistuu)
Pomppuisen 11 tunnin lennon jalkeen paastiin laskeutumaan vielakin pomppuisemmin Rion kansainvaliselle lentokentalle. Aikamoinen seina oli vastassa, 25 astetta lamminta ja kosteusprosentti varmaan 95 luokkaa.
Taksin hommaaminen lentokentalta taas perus kaaos. Kymmenen ihmista veti eri suuntiin ja tarjosi ehdottomasti parasta ja halvinta hintaa, vesipullo hajosi samaan aikaan Hannelen kasilaukkuun ja yritettiin siina tarjouksia vertaillessa pelastaa passeja, kameraa ja puhelinta....
Pari paikallista poikaa suostui ystavallisesti auttamaan ja saatiin vihdoin luotettava ja sopuhintainen taksi. Sitten City of God nayttikin toisen puolensa ja taivas repesi kovimpaan sateeseen mita ollaan nahty. Taksista ei nahnyt ulos mitaan ennen kuin salamointi valaisi Rion alueen vuortenhuippuja, hyvin vaikuttavan nakoista.
Hostelli loytyi ja tavarat sailyi tallessa. Nyt ollaan pari paivaa orientoitu Rion sykkeeseen. Copacabana, Botafogo, Centro, Cobal Humaita on kuljailtu, mutta paljon on viela nakematta, mutta onneksi tassa on aikaa.
Kuvia laitetaan sitten kun uskalletaan ottaa kamera mukaan, eli huomisen jalkeen. :)
Lampoa on saman verran kuin aurinkorasvassa suojakerrointa eli 30, aurinko paistaa ja meno on rentoa.
Tanaan on hostellilla brasilialainen barbecue ja sit yoksi lahtaan jonnekin isoille sambajuhlille.
H & A
ps. Brasiliassa on helppo vetaa pohjat. Yksi Caipirinha ja jo humaltuu... :) (vahvuudesta ei mitaan tietoa, mut hyvalta maistuu)
13.1.2010
Madrid II
Buenas!
5 päivää Madridissa takana. Kelit ei ole suosinut yhtään, sillä ensimmäisen paivan kevaisen auringonpaisteen jalkeen on satanut 5 senttia lunta joka muuttui yon aikana mukavasti loskaksi ja sitten onkin satanut vetta. Lampoa ollut siina 3 asteen hujakoilla.
Lauantaina pyorahdettiin Parque del Buen Retiroon. Jokaisen Madridiin matkaavan perusnahtavyys. Valtava puistoalue aivan keskustan kupeessa. Ei tosin ihan parhaimmillaan nain talven keskella ja varmasti huomattavasti viehattavampi kesalla ja auringonpaisteella, mutta vaikuttava joka tapauksessa. Ensimmainen kuva puistosta.
Sunnuntaina kaytiin paljona mainostetuilla el Rastron markkinoilla. Etelaisen keskustan kadut La Latinan alueella oli tayttynyt perinteisten torimyyjien kojuista. Suurista ennakko-odotuksista huolimatta markkinat pieni pettymys. Suurin osa kojuista tarjosi bandipaitoja, aurinkolaseja, huiveja, huonolaatuisia vaatteita, ynna muuta kraasaa, mitaan ei tarvinnut ostaa. Illalla vaihdettiin myos hostellia ja alkuvaikutelma oli niin mukava etta paatettiin yopya loppuaika taalla. Ei ihan arvattu hostellin muuttuvan yolla suureksi kotibilepaikaksi, mutta ei muuta kuin tulpat korviin tai bileisiin mukaan niin parjaa. Huipennus on 150 cm pitkat espanjalaiset parikymppiset pojat ja tytto, jotka ovat lahteneet aitiaan piiloon hostelliin ja ryyppaavat. Porukkaa seuratessa tulee mieleen humalaiset hobitit. Noh onhan siinakin hupia.
Alkuviikko meni loppuja turistimagneetteja kierrellen. Las Ventas - harkataisteluareena, jossa ei taisteluja nain talvella kaydakkaan, joten ulkoa piti tarkastella. Estadio Santiago Bernabeu - jossa opastettu kierros olisi maksanut 22€ :( ei osallistuttu. Palacio Real eli kuninkaanlinna oli suurilta osin suljettu EU-kokousten vuoksi...kele. Lisaksi Museo Del Prado, Sol ja Plaza de Mayor.
Antti ja Santiago Bernabeu
Tiistaina mentiin bussilla Toledon kaupunkiin paivaretkelle (AISA-bussiyhtio, 8,2€ edestakainen matka). Kiva vanha kaupunki jossa paljon kaupallistettua kirkkotavaraa. Vetta satoi koko paivan, hieman masensi tunnelmaa.
Loppuaika on mennyt Brasiliaan valmistautuessa ja tata kirjoittaessa. Hostellin pitajat ovat Argentiinasta kotoisin, joten heilta on ihan hyvin vinkkeja saatu Etela-Amerikan matkalle. Bilettamassa ei paljon ole tarvinnut kayda. Odotellaan sita intoa sitten myohemmin.....
Madrid
+ Tapakset eli pienet ruoka-annokset baareissa. Lihaa, juustoa, kalaa, perunaa eri muodoissa kohtuullisella hinnalla. Erityisen mukavia paikkoja loytyi ihan hostellin vieresta, Calle Victorialta.
+ Tapaksien kyytipojaksi otettavat juomat ja hinnat. 2 viinia + olut + leivat 5,1€
+ Gran Vian ja Solin aukion ostosmahdollisuudet (Zaroja, Mangoja, Bershkoja, TopShop ja Sephoran liikkeita joka nurkalla).
+ Metro - toimiva ja halpa
+ Turvallisen tuntuinen
+ Ihmiset
- Sää
- Suurimmassa osassa kahviloita ja ravintoloita saa tupakoida sisalla.
- Zaran neljan hengen jono, kesto 25 min
- Kotibileet hostellissa ja hobitit.
- Sekavat aukioloajat.
Huomenna aamusta Rioon. Sori ääkkösien ja öökkösien puuttuminen.
A ja H
9.1.2010
Madrid
¡Hola!
No niin on saatu matka käyntiin.
Finnairin nerokkaan työvoimapolitiikan seurauksena oli lento hieman myöhässä, mutta me, leikkausnaamarit päässä kulkeneet japanilaiset sekä laukut päästiin onnellisesti perille.
Hostellille piti matkustaa koko Madridin metroverkon läpi, ei suositella liikuntarajoitteisille sillä rappuja ylös ja alas riitti runsaasti.
Rusketuksen hankinta alkoi lämpimän Espanjan auringon alla, +1C ja tuulee pirusti.... No ei tässä vielä mitään loppuajaksi on luvattu sadetta...naurakaa vaan....
Majoitus on ihan ok, Gran Vian varrella eli hyvällä paikalla ja tummat "Working Girlit" heti ovesta vähän vasemmalle, mukavaa seutua siis. Lämmintä suihkuvettä ei ole vielä saatu hanasta tulemaan. Seinät on paperinohuet ja sisäpihalta tuulee sisään. Vaihdetaan hostellia huomenna. :)
Tuntuu kaikesta huolimatta siltä, että ollaan oikeassa paikassa, väkeä on paljon, tunnelma on rento ja nähtävää riittää. Espanjalla ollaan pärjätty buenosti.
Ei muuta kuin Tapaksille ja Sangrialle.....
No niin on saatu matka käyntiin.
Finnairin nerokkaan työvoimapolitiikan seurauksena oli lento hieman myöhässä, mutta me, leikkausnaamarit päässä kulkeneet japanilaiset sekä laukut päästiin onnellisesti perille.
Hostellille piti matkustaa koko Madridin metroverkon läpi, ei suositella liikuntarajoitteisille sillä rappuja ylös ja alas riitti runsaasti.
Rusketuksen hankinta alkoi lämpimän Espanjan auringon alla, +1C ja tuulee pirusti.... No ei tässä vielä mitään loppuajaksi on luvattu sadetta...naurakaa vaan....
Majoitus on ihan ok, Gran Vian varrella eli hyvällä paikalla ja tummat "Working Girlit" heti ovesta vähän vasemmalle, mukavaa seutua siis. Lämmintä suihkuvettä ei ole vielä saatu hanasta tulemaan. Seinät on paperinohuet ja sisäpihalta tuulee sisään. Vaihdetaan hostellia huomenna. :)
Tuntuu kaikesta huolimatta siltä, että ollaan oikeassa paikassa, väkeä on paljon, tunnelma on rento ja nähtävää riittää. Espanjalla ollaan pärjätty buenosti.
Ei muuta kuin Tapaksille ja Sangrialle.....
6.1.2010
Lähdön tunnelmaa!
Tänään ois viimeinen ilta täällä Oulussa kotona. Huomenna suuntaan jo Helsinkiin Maritalle yökylään (sillä varauksella, että vr toimii kiltisti). Ja perjantaina viimein alkaa kauan odotettu reissu! Jee!
Rinkka on pakattu ja se on ihan täynnä, vaikka tarkoitus oli jättää ylimääräistä tilaa... Kaikki on karsittu ihan minimiin ja silti mitään ei enää mahtuis. En tiiä, miten se on mahdollista. :) Joulun aikana on sanottu heipat kavereille ja sukulaisille. Hyvästien sanominen on aina aika haikeaa, mutta nyt on sitten ihan valmis lähtemään!
Perjantaina siis ensimmäinen lento on Madridiin. Siellä ois tarkoitus viettää kuusi päivää. Suunnitelmissa on vielä tehdä muutamia hankintoja matkaa varten, kierrellä turistinähtävyyksiä ja jos rohkeasti puhuis muutaman sanan espanjaakin. Madridista matka jatkuu sitten 14.1. Etelä-Amerikkaan Rio de Janeiroon.
Kuvia ja kuulumisia sitten matkan varrelta.
Hasta pronto! :)
Rinkka on pakattu ja se on ihan täynnä, vaikka tarkoitus oli jättää ylimääräistä tilaa... Kaikki on karsittu ihan minimiin ja silti mitään ei enää mahtuis. En tiiä, miten se on mahdollista. :) Joulun aikana on sanottu heipat kavereille ja sukulaisille. Hyvästien sanominen on aina aika haikeaa, mutta nyt on sitten ihan valmis lähtemään!
Perjantaina siis ensimmäinen lento on Madridiin. Siellä ois tarkoitus viettää kuusi päivää. Suunnitelmissa on vielä tehdä muutamia hankintoja matkaa varten, kierrellä turistinähtävyyksiä ja jos rohkeasti puhuis muutaman sanan espanjaakin. Madridista matka jatkuu sitten 14.1. Etelä-Amerikkaan Rio de Janeiroon.
Kuvia ja kuulumisia sitten matkan varrelta.
Hasta pronto! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
