Ilha Grande on nimensa mukaisesti Brasilian isoin saari muutaman kilometrin rannikosta itaanpain. Lahdettiin Riosta 20. paiva aamulla bussilla kohti Angra dos Reista ja lauttaa joka veisi meidat toivottavasti paratiisisaarelle tai sitten vaan johonkin. Varattiin reilusti aikaa (5h) kolmen tunnin bussimatkaan, jotta varmasti ehditaan lauttaan joka lahtisi 13.30. Aikaisin oltiin liikkeella, mutta liikennekaaoksen ja kahvitaukojen vuoksi oltiin perilla liian myohaan.....tietenkin. Onneksi selvisi, etta lautta liikahtaisikin jostain kasittamattomasta syysta 2 tuntia myohemmin ja mahduttiin viela kyytiin. Tiedossa oli tuskaisen kuuma vajaan tunnin patikointi bussiasemalta satamaan. Onneksi maisemat oli sentaan hienoja.
Lauttamatka kesti 1,5 tuntia, jonka jalkeen edessa aukeni viidakon tai ainakin tihean puuston peittama saari ja lahdelma, jonka peralla pieni kylapahanen Abraao. Abraaosta eli saaren ainoasta kylasta erotti kirkon, laiturin ja muutaman rakennuksen ei paljon muuta.
Ei saari toisaalta mikaan mystinen piilossa oleva keidas ole vaan brasilialaisten lomakohde, johon suunnataan erityisesti viikonloppumatkoja. Keskiviikko oli loistava paiva saapua silla saari oli koko lailla tyhjillaan. Tarkempi tarkastelu kylasta osoittikin sen olevan majoitusta ja ravintoloita taynna, odottaen viikonlopun vieraita. Autoja ei saa olla, paitsi poliisilla ja palomiehilla, molemmilla yksi. Pankkia ei ole, joten rahaa piti varata mukaan.
Tieverkostoa ei luonnollisesti ole ja siirtymat tehdaan joko veneella tai kavellen metsapolkuja pitkin.
20. paiva illalla juhlistettiin San Sebastiania koko kylan voimin, ei mitaan hajua mita mies on joskus tehnyt, mutta kovasti on arvossaan. Kirkolla oli isot juhlat, jotka huipentuivat tansseihin viereisessa tanssisalissa. Tarjolla oli paikallista musiikkia, tanssia ja hauskanpitoa. Perinteiset tanssit vetivat runsain mitoin vanhaa ja nuorta vakea tanssimaan, mutta suurimman yleison kerasi perinteinen YMCA. :)
21. paiva aamulla lahdettiin urheilumielessa kavelemaan viidakon lapi 2,5 tuntia saaren itareunaan mystista kuuluisuutta nauttivalle Praia de Lopes Mendesille eli rannalle.
Reitti kulki usemman pienen rannan kautta palaten taas viidakon syvyyksiin niiden valilla.
Kaikki rannalla kayneet kehuivat paikkaa ja pitkan hikisen kavelyn jalkeen loytyi kylla kieltamatta uskomaton ranta. Monta sataa metria tyhjaa valkoista hiekkarantaa ja turkoosin varista, kirkasta vetta.
Lopes Mendesilla meni mukavasti paiva olkapaita poltellen ja takaisin tultiin taksiveneella joka kuskasi ihmisia Abraosta rannoille.
22. paiva urheiltiin toiseen suuntaa saarella ja metsan keskelta loydettiin parin tunnin vaelluksen jalkeen vesiputous. Ei siina varmaan sen ihmeempaa, loppupaiva kaveltiin takaisinpain....
Viimeinen paiva jarjesteltiin Foz de Iguaculle matkustusta ja maattiin Abraaon kylan rannalla.
Paratiisisaari loytyi ja hyva niin. Pikku miinuksen loivat oiset moskiitot, jotka noin 100 puremaa myohemmin olivat tyytyvaisia. Lisaksi ukkosti oisin, sahkot ja vesi olivat vuorotellen poikki ja torakat saikayttelivat vessassa. Eli tallakin kolikolla kaantopuoli oli. Mahtava paikka kaikesta huolimatta.
Tuli pitka teksti kun sai rauhassa kirjoittaa....
A ja H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti