Road Trip - Northland

Ja taas jatkuu...

Selviteltiin tosiaan ensimmaisen viikon aikana erilaisia tyontekomahdollisuuksia, jotta saadaan tama budjetti edes jollakin lailla jarkevaksi taman Uuden-Seelannin ja Australian osalta. Meidan ammattitaito kun on tassa viela vahan kehittymaan pain niin oman alan toita ei tietenkaan tarjolla ole joten katseet on suunnattu oikeastaan kaikkeen muuhun. Muutaman ensimmaisen paivan aikana lahetettiin noin kaksikymmenta kyselya eri suuntaan ja vastauksiakin saatiin, mutta veri vetaa etelaan ja aika monet toista on tarjolla taalla Aucklandissa. Saatiin eraan asuntoautoja vuokraavan firman kautta kuitenkin mukava "tyo" eli siirretaan heidan yksi auto ensi viikolla Aucklandista Christchurchiin etela-saarelle. Matkaa on 900 kilometria ja aikaa viisi paivaa. Toivotaan myos etta sielta toita loytyy, lupaavalta nayttaa ainakin.

Viikonloppu siis oli aikaa ja Auckland paaosin kavelty lapi, joten vuokrattiin jamakka Nissan Sunny ja lahdettiin neljan paivan road tripille pohjoiseen, lampimien vesien aareen. Oikealla ajaminen tuotti alkuun ja lopuksikin erilaisia jannittavia tilanteita, mutta hyvin meni keskimaarin ja ehjana sailyi: auto, ihmiset ja parisuhde...

Ensimmaisena paivana ajeltiin Aucklandista pohjoiseen itarannikkoa pitkin ja maisemat oli huikaisevat....ensin vahan sademetsan nakoista, sitten pienia vuoria ja aina valilla tie palasi rantaan ja paratiisisaarille.



Pysahdyttiin matkalla muutamalla rannalle ja muuten vaan hammasteltiin maisemia ja naureskeltiin paikan nimille, ei siina oikein muuta voinut tehda.





Ensimmaisena paivana matkustettiin Bay of Islands nimiseen paikkaan ja siella sellaiseen kylaan kuin Paihia. Alueella on tosiaan 144 pienta saarta, josta omaperainen nimi juontaa juurensa, mutta tarkeinta on kuitenkin se, etta delfiinit viihtyvat alueen vesissa.

Tasta paastaankin itse asiaan. Toisena paivana lahdettiin suurin toivein delfiinien peraan tarkoituksena ensin loytaa niita jostain lahdelman alueelta tai sitten viimeistaan avomerelta. Toiseksi jos onni olisi myota niin niiden kanssa olisi mahdollista paasta uimaan.... taman kaiken todennakoisyys liikkui jossain 40-50 prosentin hujakoilla, joten liikoja ei odottettu. Aamu tosin alkoi mahtavalla auringonnousulla.



Tunnin verran ajeltiin moottoriveneellamme lahtea edestakaisin, kunnes delfiinit vihdoin loytyi...onnea siis oli matkassa. Lisaksi loytyi viela kuulemma teini-ikaisten delfiinien lauma, jotka kovasti olivat kiinnostuneita meidan veneesta.




Koska onnemme tuntui olevan loputon ei delfiineilla ollut mukana poikasia, jotka olisivat uimisen niiden kanssa estanyt, joten ei muuta kuin veteen. Tarkoitus avomeridelfiiniuinnissa on polskia rapyloiden ja snorkkelin kanssa delfiinien laheisyydessa, herattaa niiden huomio, huutelemalla, aantelemalla ja tekemalla kaikenlaisia temppuja, jos uimarit on tylsia ei delfiineita heidan kanssa kiinnosta uida. Kaikki tama on siis myos kohtuu rankkaa. Ennen kuin veteen sai menna, laivan kapteeni piti tulenpalavan puheen turvallisuusseikoista ja kysyi sen jalkeen ovatko kaikki varmasti lahes kilpatason uimareita (ei olla mutta vastaus tietenkin etta kylla kylla). Toisena vaatimuksena oli etta snorkkelin kaytto on tuttua (kumpikaan ei ole koskaan kayttanyt mutta vastaus tietenkin etta kylla kylla). Sitten vaan valineet niskaan ja delfiinien kanssa veteen.



Jostain kasittamattomasta syysta, varmaan surkeasta uintityylistamme johtuen delfiinit joukostamme kiinnostui ja pyorivat hyvin lahella meita. Jossain vaiheessa laskettiin etta nelja oli noin rapylan mitan paassa aivan meidan alapuolella...taytyy sanoa etta vaikka delfinaariossa on niita nahnyt niin on ne silti valtavan isoja.... Mahtava kokemus ei voi muuta sanoa, ehka sellaisen lapsuuden haaveen toteutuminen....:)

Tassa viela yhden meidan ryhmalaisen nayte miten lahella mentiin....




Loput reissusta laitetaan seuraavaan tekstiin, nyt loppuu nettiaika.....

Mahtavaa....


A ja H